Lukijalta: Metsäteollisuuden ja energiapuun rahti pitäisi siirtää vesille

Puunkuljetusta vesitse. Myös hakkeen kuljetus olisi mahdollista sisävesialuksilla, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva Kuva: Pentti Vänskä

Matti Mäkelä nostaa esiin tärkeän ongelman: energiakatselmusvelvoite voi tuoda koneyrittäjille uuden kustannuksen ilman, että sen vaikuttavuus osuu oikeaan kohtaan (MT 29.5.).

Mielestäni tässä pitäisi kuitenkin mennä vielä yhtä tasoa syvemmälle: Koneyrittäjän kone ei ole irrallinen energiansyöjä, vaan osa laajempaa metsä-, energia- ja logistiikkajärjestelmää.

Jos koko järjestelmä on rakennettu niin, että puu, hake, turve ja muu raskas raaka-ainevirta ohjataan ensisijaisesti rekka- ja työkoneketjujen varaan, silloin yksittäisen koneyrittäjän energiakatselmus mittaa vain seurauksen, ei syytä.

Suomessa on ollut vaihtoehtoinen järjestelmäajattelu olemassa jo pitkään.

VTT antoi vuonna 2009 lausunnon Päijänteen vesistöalueelle suunnitellusta matalasyväyksisestä hakekuljetusaluksesta, jonka tarkoituksena oli kuljettaa puuraaka-ainetta Jyväskylän seudun voimalaitokselle. VTT:n mukaan konseptin suurin innovaatioarvo oli kokonaan uuden kuljetusjärjestelmän luominen, jolla olisi mahdollista korvata kumipyöräkuljetuksia puuraaka-aineen kuljettamisessa voimalaitoksen polttoaineeksi.

Tämä on olennainen havainto myös nykyisen energiatehokkuuskeskustelun kannalta.

Jos valtio jättää kehittämättä raide- ja sisävesikuljetuksiin perustuvat vaihtoehtoiset kuljetusketjut, järjestelmä tuottaa väistämättä lisää kone- ja rekkatyötä. Sen jälkeen hallinnollinen velvoite siirretään alihankintaketjun yrittäjälle, vaikka hänen mahdollisuutensa muuttaa koko logistiikkamallia ovat rajalliset.

EU:n liikennepolitiikan pitkä linja on ollut siirtää pitkän matkan maantierahtia rautateille ja vesiliikenteeseen siellä, missä se on mahdollista. Suomessa tämä olisi erityisen tärkeää juuri metsäteollisuuden, energiapuun ja Järvi-Suomen raaka-ainevirtojen kohdalla.

Siksi energiakatselmusten pitäisi ulottua järjestelmätasolle: hankintaketjuihin, kuljetusmatkoihin, terminaaleihin, väyliin, liikennemuotoihin ja valtion liikennepolitiikan ohjaukseen. Muuten katselmoidaan konetta, mutta jätetään katselmoimatta järjestelmä, joka pakottaa koneen ja rekan tekemään työn nykyisellä energiankulutuksella.

Tämä ei ole strategista energiatehokkuusjohtamista. Tämä on järjestelmävirheen vyöryttämistä operatiivisen portaan laskulle.

Veikko Hintsanen

merikapteeni, EMLog

Suomen Sisävesiliitto ry