Ensiharvennusrästit pysyvät, vaikka kuitupuun käyttö kasvaa

Metsänomistajien omatoimisuuden lisääminen puree nuoren metsän hoitorästeihin. Ensiharvennuksia lisäisi, jos hankintapuu nousisi tasavertaiseksi pystykauppapuun kanssa. Kuva: Kankaanpää Jaana

Puun käytön kasvattaminen ei onnistu ilman panostusta metsänhoitoon. Esimerkiksi ensiharvennukset pitäisi monin paikoin kaksinkertaistaa.

Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen metsäneuvostot peräänkuuluttivat maanantaina metsänomistajilta ja metsäalan toimijoilta vahvempaa panostusta metsien hoitoon. Ajan kanssa se näkyy myös metsänomistajan kukkarossa.

"Tekemällä uudistamistyöt, taimikonhoidot ja ensiharvennukset ajallaan metsätalouden kannattavuutta voi parantaa huomattavasti. Hyväkasvuiset metsät sitovat hiiltä ja tuottavat parhaiten omistajalleen", totesi puheenjohtaja Sari Lantta Etelä-Savon metsäneuvostosta.

Lantan mukaan hakkuut ovat vihdoin nousseet tavoitteiden tasolle. Paikoin kuitupuuta on hakattu jopa kestävän hakkuusuunnitteen yli. Metsänhoitotyöt eivät valitettavasti ole pysyneet vauhdissa mukana.

"Luvut eivät mairittele. Metsien tulevaisuuden varmistava ensiharvennus pitäisi kaksinkertaistaa ja taimikonhoidossakin tarve on puolitoistakertainen tehtyyn työhön nähden."

MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen oli samoilla linjoilla. Hänen mukaansa nyt voidaan unohtaa vanha virsi siitä, miten metsien käyttöä voisi lisätä. Metsiä hyödynnetään siinä määrin kuin se on taloudellisesti järkevää.

"Jos jostain pitää kuitenkin olla huolissaan, hoitopuolella on kovasti tehtävää. Työmäärät ovat auttamatta liian alhaisia. Haasteita on jopa metsänuudistamisessa."

Johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskus Lukesta totesi, että uudistamisten laiminlyönti ei vielä näy valtakunnan metsien inventoinneissa.

Leskisen mukaan viime aikoina metsätalous on kiinnittänyt paljon huomiota luonnonhoitoon. Nyt on tullut aika panostaa myös varsinaiseen metsänhoitoon.

Hän lähestyi metsänhoitorästien ongelmaa niiden metsänomistajien kautta, jotka eivät ole tehneet pitkään aikaan mitään metsissään. Tutkimusten mukaan heistä kolmannes korostaa luonto- ja ympäristöarvoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö metsässä voisi tehdä myös hoitotöitä ja hakkuita.

Hoitotöiden yhtenä ongelmana on kalleus ja se, että niistä tulee tuloa vasta pitkän ajan päästä. Siihen Leskinen kaipasi kulukuria. Säästöä metsänomistajat saisivat myös omaa työtä lisäämällä.

"Metsänhoitotöissä ammattilaisilla on oma työpalvelu herkästi markkinoinnin kohteena. Heidän pitäisi muistaa tukea myös omatoimisia metsänomistajia."

"Vaikka kyse on oman omaisuuden hoidosta, kannustintakin tarvitaan. Kemeraa ei pidä haudata, mutta sen pitäisi olla nykyistä helpompi sekä metsänomistajalle että muille toimijoille."

Leskinen pisti toivonsa myös digitalisaatioon. Hän toivoi, että metsänomistajat saisivat jatkossa ajantasaisia muistutuksia esimerkiksi kiireellisistä metsänhoitokohteistaan. Jos hoitotyöt myöhästyvät, ne kallistuvat.

Yksi ongelma on, että aina vaan suurempi osa metsänomistajista asuu kaukana metsistään eikä metsä ole heille pääleipätyö. Perustieto metsätaloudesta puuttuu monelta.

"Henkilökohtainen neuvonta on edelleen tehokkainta. Silti verkosta pitäisi löytyä esimerkiksi oman metsän hoitotarpeet ja työohjeet nykyistä helpommin."

Ensiharvennusrästit ovat helpoimmin kirittävissä kiinni. Niistä saa tuottoa, Leskinen muistutti.

Ensiharvennusten ongelmana ovat pienet, huonojen yhteyksien takana sijaitsevat kohteet. Ne eivät edelleenkään kiinnosta ostajia.

"Tähän löytyy ratkaisuksi asiallinen kuitupuun hinta ja se, että kaikki kauppamuodot otetaan tasavertaisina käyttöön. Jos tienvarsipuu nousisi samalla viivalle pystykauppojen kanssa, rupeaisi heikommatkin rutelikot hoitumaan", näki Leskinen.