Tämä jalaton lisko on hampaistaan huolimatta vaaraton vekkuli − katso videolta, kuinka hidasliikkeinen se on

Vaskitsa on ihmiselle täysin harmiton.  Kuva: Eija Vallinheimo

Suomalaisten vaskitsojen tieteellisenä nimenä on vuosikymmeniä käytetty Anguis fragilista. DNA:han perustuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että vaskitsoja on kuitenkin useampia lajeja ja Suomen alueella tavattavat vaskitsat kuuluvat itäiseen Anguis colchica-lajiin.

Tavalliselle luonnon tarkkailijalle suomalainen vaskitsa kuitenkin on se, mitä se on aina ennenkin on ollut eli jalaton lisko.

Vaskitsa on lisko, vaikka siitä on käytetty myös kansanomaisia nimiä vaskikäärme ja kuparikäärme. Suomenkielisen nimensä se on saanut vaskenhohtoisesta väristään. Naaraalla on usein tumma selkäjuova ja kyljet ja vatsa ovat tummat. Koiraat ovat tasavärisempiä, ja niillä on usein selässään ja kyljissään sinisiä täpliä.

Liskon ja käärmeen voi erottaa siitä, että liskot voivat räpytellä silmiään silmäluomillaan ja pudottaa häntäänsä välttääkseen sen, että saalistajat saavat ne kiinni. Ne voi erottaa käärmeistä myös koon perusteella, sillä vaskitsat ovat yleensä vain noin 30–50 senttiä pitkiä.

Suomessa vaskitsan levinneisyys on selvästi painottunut Etelä-Suomeen. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulusta, mutta niiden todenperäisyys on epävarmaa. Pohjoisimmat havainnot ovat Vaasan ja Kokkolan seudulta. Kaikkialla vaskitsaa pidetään melko harvalukuisena, mutta siihen saattaa vaikuttaa myös lajin piilotteleva elämäntapa.

Vaskitsa on vaaraton, vaikka sillä on pienet, terävät ja taaksepäin kaartuvat hampaat. Vaskitsat harvoin purevat ihmistä, joten niitä voi käsitellä varovasti, jos lisko on vaarassa jäädä esimerkiksi auton alle. Vaskitsa ei kykene tuottamaan myrkkyä, eivätkä ne saa hampaillaan aiheutettua ihmisen ihoon naarmua suurempaa vahinkoa. Niiden hampaat on suunniteltu täydellisesti vain liukkaiden saaliiden, kuten etanoiden, kotiloiden ja lierojen popsimiseen.

Vaskitsoilla on toinenkin tärkeä käyttötarkoitus hampailleen. Parittelurituaalien aikana koiras puree valitsemansa naaraan selkää. Kun se on ottanut naaraan kiinni, pari kietoo ruumiinsa yhteen helpottaakseen parittelua, joka voi kestää jopa 10 tuntia.

Vaskitsa on Suomessa rauhoitettu ja uhanalaisluokitukseltaan elinvoimainen laji. Vaskitsan ohjeellinen korvausarvo on 202 euroa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.