Kuusta viljellään Suomessa liikaa, mutta vaihtoehdotkaan eivät ole ongelmattomia: Lehtikuusi ja kontortamänty kelpaavat lähinnä sellutehtaille kuitupuuksi

Lehtikuusi menestyy Suomessa yleensä hyvin, mutta sen kasvatuksen kannattavuus on toistaiseksi vaatimatonta, ellei lähellä satu olemaan erikoispuita sahaavaa yritystä. Sellutehtaallekin lehtikuusierän vastaanotosta pitää neuvotella erikseen. Sen kuidun ominaisuudet ovat erilaiset kuin tavallisen kuusen ja männyn. Kuva: Markku Vuorikari

Kuusta on Suomessa viljelty liikaa, sanoo Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Teppo Oijala. Samaa mieltä on metsäalalla moni muukin.

Keski-Euroopan kuusikoiden valtavat kaarnakuoriaistuhot säikäyttivät metsänomistajat viime kesänä. Katala juurikääpä lahottaa pahiten kuusia, ja myrskytuhojenkin on ennustettu yleistyvän tulevina vuosina.

Mutta onko kuuselle vaihtoehtoja ja ovatko vaihtoehdot sellaisia, että niiden viljely olisi myös taloudellisesti kannattavaa?

Vaihtoehtoja on – haapa, lehtikuusi, pohjoisamerikkalaiset kontortamänty ja douglaskuusi, etelässä jopa tammi ja pyökki – mutta mikään käänteentekevä superpuu näistä yksikään ei ole.

”Se tiedetään, että haapa kasvaa hyvin”, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen. Suurena kompastuskivenä ovat kuitenkin sorkkaeläimet, jotka mielihyvin pistävät haavantaimet poskeensa.

Tähän metsä- ja riistatalouden umpisolmuun ei ole tähän mennessä keksitty muuta ratkaisua kuin istuttaa kuusta lähes kaikkialle.

Lehtikuusia istutetaan jo nyt jonkin verran, ja laji menestyy yleensä hyvin. Esimerkiksi Metsä Group välittää lehtikuusien taimia asiakkailleen rutiininomaisesti kolmen kotimaisen puulajin ohella. Puukaupassa lehtikuusen myyjä joutuu ainakin toistaiseksi tyytymään vaatimattomaan tienestiin. Lehtikuusen sahaus on vähäistä.

”Sellukattilaan se käy, mutta tehtaalla pitää olla etukäteen tieto, että lehtikuusierä on tulossa. Sen ominaisuudet ovat erilaiset kuin männyllä ja kuusella”, Oijala kertoo.

Kontortamäntyä kasvatetaan Pohjois-Ruotsissa lähinnä metsäteollisuusyhtiöiden mailla yli puolen miljoonan hehtaarin alalla, ja sitä istutetaan Ruotsissa edelleen. Kontortamänty on nopeakasvuinen; sen tilavuuskasvu voi olla jopa kolmanneksen parempi kuin tavallisella männyllä.

Suomessakin kontortaa on istutettu yhtiöiden maille nopeasti kasvavaksi sellupuuksi, mutta kokemukset eivät ole olleet kovin vakuuttavia. ”Kasvu ei aina ole ollut odotetunlainen, ja tuhojakin on tullut”, Jari Hynynen sanoo.

Myös Metsä Groupin hoidossa olevilla Finsilvan mailla kasvaa 1970-luvulla istutettua kontortaa. Näitä puustoja aletaan nyt hakata pois. ”Laatu on sellaista, että selluksi ne menevät”, Oijala kertoo.

Pohjoisamerikkalaisia douglaskuusta ja sitkankuusta Hynynen pitää melkoisina kysymysmerkkeinä. Näiden, samoin kuin muidenkin vieraslajien kohdalla pulmaksi voi muodostua sertifiointi. PEFC-sertifikaatti ei hyväksy metsätalouskäyttöön muita vieraspuulajeja kuin lehtikuusen ja hybridihaavan. Myös FSC-sertifiointi rajoittaa vieraslajien viljelyä. Esimerkiksi alle 50 hehtaarin tilalla ulkomaisia puulajeja ei saa kasvaa yli 2,5 hehtaarin alalla.

Jos neuvoja pitäisi antaa, niin Hynynen suosittelee miettimään ensisijaisesti, mikä olisi sellainen puulaji, joka pärjää tulevaisuuden lämpenevissä kasvuolosuhteissa. ”Kyllä puutavaran sitten joku ostaa. Vaikka istuttaisit kuusta, niin mitään takeita ei ole siitä, että siitä joskus tulevaisuudessa maksetaan varmaa hintaa.”

Oijala uskoo, että Suomessa puunjalostus perustuu jatkossakin kotimaisiin puulajeihin. Hynysen ja Oijalan paras neuvo on sekapuustojen suosiminen.

”Puhtaasti yhden puulajin metsä on hyvin riskialtis”, Oijala sanoo. Metsä Group suosittelee nykyään asiakkailleen mänty-kuusi-sekaviljelyä, johon annetaan kasvaa luontaisesti lehtipuusekoitus – lähinnä rauduskoivuja.

Hirvien ja hyönteisten aiheuttamia tuhoriskejä voi hillitä kuusi-koivu-sekoituksella. "Jos istuttaa tuhat kuusta ja 600 koivua, jäljelle jäävät ainakin kuuset, jos hirvet syövät koivuntaimet”, Hynynen pohtii.

Hän suosittelee ilman muuta käyttämään aina jalostettuja taimia – se helpottaa myös sekapuuston kasvatusta.

”Jalostetut taimet ja siemenet kasvavat selvästi paremmin kuin luontaiset, jolloin esimerkiksi kuuset pärjäävät sekapuustossa luontaisesti kasvaneiden koivujen kanssa. Taimikkoa ei tarvitse käydä kolmea kertaa perkaamassa ja harventamassa kuusten pelastamiseksi.”