Pyydä ja päästä -kalastus – kalakannoista huolehtimista vai resurssien tuhlausta?

Kalastajalta vaaditaan vastuuta, jokaista kalaa ei voi ottaa ravinnoksi. Kuva: Sanne Katainen

Myönnän suhtautuneeni niin sanottuun pyydä ja päästä -kalastukseen pitkään nihkeästi. Maalaisjärjellä ajateltuna kun tuntuu hullulta, että kala päästetään vapaaksi sen jälkeen, kun se on kovalla vaivalla saatu kiinni. Tuntuu järkevältä, että saatu kala hyödynnetään ihmisravintona, onhan se paitsi terveellistä myös maukasta ravintoa.

Kalastus, jossa ei ole tarkoitus ottaa kalaa saaliiksi, on helppo tuomita. Mutta jos asiaa pohtii tarkemmin, ei tämäkään asia ole ihan näin mustavalkoinen. Itse asiassa koko suuntaus on lähtöisin hyvästä tarkoitusperästä, jonka avulla on haluttu turvata kalakantojen tulevaisuus ja välttää liikakalastusta.

Jos pyydä ja päästä -termin sijasta puhuttaisiin valikoivasta kalastuksesta, suhtautuminen harrastukseen saattaisi olla vähemmän tuomitsevaa. Puhtaita pyydä ja päästä -kalastajia on Suomessa arvioiden mukaan melko vähän.

Kalastukseen liittyy nykyisin paljon erilaisia sääntöjä. Monesti kalan joutuu päästämään vapaaksi, vaikka tarkoitus olisikin pyytää kalaa lautaselle. Tämä johtuu siitä, että kalastaja ei voi aina päättää, millainen kala pyydykseen tarrautuu.

Niinpä saaliiksi saattaa päätyä kaloja, jotka on jo lain mukaan päästettävä takaisin. Esimerkiksi uhanalainen, rauhoitettu tai alamittainen kala on aina päästettävä vapaaksi. Toisaalta joitakin yksilöitä kannattaa vapauttaa siksi, että niillä on tärkeitä tehtäviä jatkaessaan eloaan järvessä. Tällaisia ovat esimerkiksi isot hauet, joiden tehtävänä on jatkaa sukua ja pitää särkikalojen määrää kurissa.

Kalastajilta vaaditaan kuitenkin vastuullista toimintaa myös, kun kalaa nostetaan ylös. Kalojen oikealla käsittelyllä on nimittäin merkittävä vaikutus siihen, miten hyvin kala selviää sen jälkeen, kun se vapautetaan takaisin veteen. Jos kala on saanut liikaa vaurioita tai se on ollut liian kauan vedenpinnan yläpuolella, se saattaa kyllä lähteä uudelleen uimaan mutta voikin lopulta heittää henkensä.

Vaurioita voi vähentää esimerkiksi käyttämällä viehekalastuksessa väkäsettömiä koukkuja. Tarjolla on myös kumihavaksellisia haaveja, jotka eivät vahingoita kalan pintaa yhtä paljon kuin perinteiset haavit.

Asiantuntijat muistuttavat, että lämpimien vesien aikana isoja kaloja ei kannata pyytää lainkaan, sillä kalojen kannalta tärkeä veden happipitoisuus on silloin pienimmillään ja pelkkä pyydystys on usein kalalle liian raskas kokemus.

Tarkemmin ajeltuna voisinkin määritellä oman kalastukseni myös pyydä ja päästä -kalastukseksi. Käytän pyytämäni kalat pääsääntöisesti ravinnoksi, mutta on myös monia tilanteita, joissa päästän kalan vapaaksi. Syystä tai toisesta.