Selvitys: Pölyttäjälajisto on erilaista maatalous- ja metsäalueilla sekä tuntureissa

Pölyttäjälajeja löytyy eniten maatalousympäristöistä. Kuva: Maija Partanen

Maatalousalueilla elää erilainen pölyttäjälajisto kuin metsissä tai Lapin tuntureilla, selviää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vuosien 2022–2023 seurannasta.

Pölyttäjäseurannan kahden ensimmäisen vuoden otannassa havaittiin yli 30 000 yksilöä yhteensä 380 pölyttäjälajista.

Kimalaisilla on vahvat kannat sekä maatalous- että metsäalueilla, mutta valtalajit vaihtelevat eri elinympäristöissä.

”Yleisistä kimalaislajeistamme kivikko- ja mustakimalainen painottuvat esiintymisessään voimakkaasti avoimille maatalousalueille, kun taas pensaskimalainen ja loiskimalaislajit ovat enemmän metsien lajeja”, kertoo seurannan koordinaattori Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.

Myös päiväperhosissa, erakkomehiläisissä ja kukkakärpäsissä on sekä maatalous- että metsäalueille painottuvia lajeja. Eniten pölyttäjälajeja on avoimissa maatalousympäristöissä.

Kimalaiset ovat yleisiä sekä maatalous- että metsäalueilla, mutta lajit vaihtelevat. Kuva: Rami Marjamäki

Lapin tuntureilla elää kymmeniä pölyttäjälajeja, joita ei tavattu lainkaan eteläisemmillä seuranta-alueilla.

”Tunturit ovat näille lajeille ainoa mahdollinen elinympäristö. Ilmaston lämpeneminen uhkaa tunturilajistoa, koska niillä ei ole mitään paikkaa mihin siirtyä ilmaston lämmetessä, vain tuntureiden korkeammat alueet”, Kuussaari sanoo.

48 prosenttia kaikista tuntureilla havaituista yksilöistä on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Syken seurannassa kerätään tietoa päiväperhosten, kimalaisten, erakkomehiläisten ja kukkakärpästen esiintymisestä 134 eri havaintopaikalla linjalaskentojen ja värimaljapyydysten avulla.

Seurantaa tehdään niityillä, pelto- ja metsäalueilla sekä Lapin tuntureilla.

Seurannan avulla varaudutaan suunnitteilla olevan EU:n yhteisen pölyttäjäseurannan toimeenpanoon.