Lukijalta: Suomalainen metsätalous – luontokadon syy vai menestystarina?

Metsien runsas yksityisomistus tekee metsistä moninaisuuden mosaiikin, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Mikko Makkonen

Luontokato, metsäkato, monimuotoisuus ja ennallistaminen ovat termejä, joita kuulee tänä päivänä usein, kun puhutaan Suomen metsistä. Kuinka paljon kansalaiset näistä oikeasti tietävät, on kiinnostava kysymys.

Erään kyselyn mukaan suomalaisista todella harva tietää esimerkiksi sen, kuinka paljon yksityiset henkilöt metsistämme omistavat. Meillä on noin 570 000 yksityistä maanomistaja, jotka omistavat noin 52 prosenttia maamme metsistä. Kysymyksessä on siis merkittävä joukko.

Paljon puhutaan luontokadosta ja monimuotoisuuden heikkenemisestä. On aiheellista kysyä, mikä luonnostamme on kadonnut ja miten se on meihin ja ympäristöön vaikuttanut?

On aivan selvää, että metsät ja maisemat muuttuvat. Hakkuussa vanha metsä poistuu ja sen lajisto väistyy uuden lajiston tieltä. Hakkuuaukon täyttävät aluksi heinät ja luonnonkukat, varsinkin horsma, joka on pölyttäjien suosiossa. Vähitellen aukko muuttuu taimikosta nuoreksi metsäksi tuoden mukanaan taas uusia siihen kehitysluokkaan kuuluvia lajeja.

Näin ollen yksityismetsätalous jo omalla olemuksellaan varmistaa metsäluontomme monimuotoisuuden. Kahta samanlaista tilaa tuskin Suomesta löytyy.

Lisäksi tämä yksityismetsien mosaiikkimaisuus estää laajoja metsäpaloja. Yhtäläiset vanhat metsäalueet ovat metsäpaloille suuri riski. Siitä esimerkkinä vuoden 2021 palot Siperiassa, jossa metsää paloi reilut 13 miljoonaa hehtaaria. Se vastaa 65:tä prosenttia Suomen kasvukelpoisesta metsämaasta.

Ennallistamisasetuksella ymmärsin alun perin tarkoitettavan sitä, että kohde pidetään luonnontilaisena, mutta asia näkyy olevan toisin. Esimerkiksi lehdon ominaispiirteet tulisi säilyttää poistamalla kuusta tältä biotoopilta. Tämähän on selvä puuttuminen luonnon kiertokulkuun. Lyhytikäisempi koivu väistyy luontaisesti varjosta nousevan pitkäikäisemmän kuusen tieltä.

Metsiemme kasvu on lähes tuplattu 1950-luvun 55 miljoonasta kuutiosta tämän päivän 104 miljoonaan kuutioon. Tätä ei olisi kadulla istumalla ja makaamalla saavutettu. Tämä on menestystarina, joka on jäänyt todella vähälle huomiolle.

Metsämme ovat hyvässä hoidossa. Suurempi huoli on ihmisten vierottuminen luonnosta ja sen seuraamisesta.

Seppo Kiiskinen

metsätalousinsinööri

Lieksa