Koukut ja siimat riesana – Miksi kalastusvälineet jäävät vesistöihin?
Harva kalastaja tahallaan hylkää verkkojaan tai vieheitään. Kalliita ovat. Miten tilannetta voisi parantaa, jotta koukut, siimat ja verkot eivät jäisi piinaamaan lintuja ja kaloja, pohtii MT:n erätoimittaja.
Kotitarvekalastajalle riittää kalastettavaa. Kuva: Eija VallinheimoTv:n uutisissa kerrottiin taas jokunen viikko sitten jokakesäinen uutinen siitä, kuinka kalastajat hylkäävät kalastusvälineitään vesistöihin ja rannoille. Ihan vain silkkaa laiskuuttaan ja tyhmyyttään. Uutisessa muistutettiin, että hylätyt pyydykset aiheuttavat vahinkoa kaloille, linnuille ja vesiliikenteelle.
Haastattelussa tuskainen kalastuksenvalvoja piti syynä kalastajien kotikasvatusta ja ihmetteli, miksei tehty valistus mene ihmisille perille. Arvioiden mukaan 2 000 kalastusverkkoa jää vuosittain kokematta.
Samaan aikaan uutisen kuvituksessa näkyy ajopuihin kietoutuneita verkkoja ja uistimia.
Oikeastaan nuo kuvat kertovat sen, mistä ongelmasta ainakin omasta mielestäni on kyse. En äkkiseltään keksi yhtään syytä, miksi kukaan kalastaja tahallisesti hylkäisi kalliita välineitään. Eihän hiihtäjäkään päätä yhtäkkiä kesken hiihdon jättää sauvojaan ladun varteen. Vauhtihan siinä hyytyisi.
Valvojan ja tutkijan syytökset kalastajia kohtaan eivät aiheuttaneet itsessäni muuta reaktiota kuin hienoisen ärsytyksen. Aina kaikki ei kalastuksessa onnistu vaikka päällään seisoisi. Siitä on omaakin kokemusta.
Viime kesänä nimittäin vein katiskan pyyntiin samaa paikkaan kuin monena aikaisempana vuonna. Seuraavana päivänä katiskasta ei löytynyt enää merkkiäkään. Ehkäpä tuuli oli vain irrottanut pyydykseen kiinnitetyn pyydysmerkin, arvelin. Tiesin katiskan jättöpaikan kuitenkin metrin tarkkuudella, joten harailin lähitienoota tarkasti läpi useampana päivänä, testasinpa jopa magneettia – tuloksetta.
Katiskan katoaminen harmitti kahdesta syystä: kalliin katiskan tilalle piti nyt hankkia uusi pyyntiväline. Toinen harmituksen syy oli vielä isompi: Tiesin, että vedessä katiska pyytäisi kaloja vielä pitkän aikaa, mutta kukaan ei pystyisi auttamaan kaloja. Lopulta ainoaksi toiveekseni jäi se, että katiska olisi kuitenkin lähtenyt katiskankähveltäjän matkaan.
Vastaavalla tavalla jokaisella kalastajalla jää ajoittain vieheitä kiinni pohjaan, kivikkoon, kasvustoon tai vaikkapa polkupyöränraatoon. Itkusta ja hammastenkiristelystä huolimatta monta kertaa käy niin, että siima irrotuksen tiimellyksessä katkeaa ja lempiviehe jää ahdin valtakuntaan.
Ymmärrän toki, että aina joukkoon mahtuu mätämunia, jotka eivät huolehdi mistään. Keskimääräinen kalastaja kuitenkin yrittää noudattaa varmasti kaikkia vastuulliseen kalastukseen kuuluvia ohjeistuksia parhaansa mukaan.
Mielelläni ottaisin kalastajia syyllistäviltä asiantuntijoilta vastaan vinkin siitä, miten seuraavalla kerralla löydän kadonneen katiskani tai irrotan lempivieheeni pohjassa makaavasta uppotukista. Ehkäpä näiden hyödyllisten vinkkien avulla hylättyjen kalastusvälineiden määrä vähenisi.
Lupaan jakaa vinkit muillekin!
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
