Metsä

Tutkija: Metsänomistajille myydään turhia ja liian järeitä ojituksia – jatkuva kasvatus paras ratkaisu suometsiin

Luken Mika Niemisen mukaan jatkuvassa kasvatuksessa puusto huolehtii veden haihduttamisesta, eikä kunnostusojituksia tarvita.
Tero Pajukallio
Mika Nieminen on nähnyt urallaan räikeitä ylilyöntejä kunnostettujen ojien järeydessä.

Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkija Mika Nieminen näkee, että suometsien kanssa ollaan jonkinlaisessa kriisissä, mutta nyt olisi korkea aika tehdä päätöksiä.

Suuri osa tulevaisuuden hakkuupotentiaalista kasvaa suometsissä, joten on tärkeää linjata, miten niitä käsitellään mahdollisimman ilmasto- ja vesistöystävällisesti.

Nieminen on nähnyt räikeitä ylilyöntejä kunnostettujen ojien järeydessä: "Yleensä riittäisi 50–70 senttiä syvä oja, mutta ne voivat olla jopa 130 senttiä syviä. Pinnassa saattaa olla vain kymmenen sentin turvekerros ja loput kivennäismaata. Silloin eroosio on valtavaa."

"Metsänomistajille myydään jopa täysin turhia ojituksia, vaikka puusto haihduttaisi vettä."

Ojittaminen yhdistettynä puuston kasvuun madaltaa suometsän vedenpintaa reippaasti, jolloin hapekas turve alkaa hajota ja päästöt kiihtyvät. Hiilen huuhtoutuminen näkyy vesistöjen tummumisena.

Ruotsissa ravinnekuormitus metsistä on huomattavasti Suomea vähäisempää. Tutkija arvelee eron selittyvän sillä, että Ruotsissa soita on ojitettu merkittävästi vähemmän.

Ilmastonmuutos kuivattaa soita entisestään ja lisää siten päästöjä ja ravinnevalumia.

Suometsien päästöjä voidaan hillitä säätelemällä vedenpintaa. Kunnostusojitukset usein tipauttavat pinnan liian alhaiseksi. Metaanipäästöjen ehkäisemiseksi vedenpintaa ei saa myöskään päästää liian korkealle. Niemisen mukaan optimaalinen taso on noin 30–60 senttimetrin syvyydessä.

Niemisen mielestä lupaavin ratkaisu suometsien päästöjen vähentämiseksi on puuston jatkuva kasvatus.

Jatkuvapeitteisessä metsässä vanhoja ojia harvemmin tarvitsee kaivaa auki, kun puuston haihdutus pitää vedenpinnan optimaalisella tasolla. Puuston ja haihdunnan määrää säädellään yläharvennuksilla.

Alustavien tutkimustulosten mukaan jatkuvassa kasvatuksessa ravinnehuuhtoumat ovat selvästi pienempiä kuin perinteisessä metsänkasvatusmallissa.

Niemisen mukaan yläharvennusten sijasta voidaan tehdä myös kaistalehakkuita ja hyvin pienialaisia avohakkuita.

Tero Pajukallio
Jatkuvassa kasvatuksessa haihduttavan puuston määrää ja siten suometsän vedenpinnan korkeutta säädellään aika ajoin tehtävillä yläharvennuksilla. Kunnostusojituksia ei usein tarvita.
Katso uusin video
Lue lisää

Erimielisyys vesistökuormituksesta ratkaistavissa

Tutkijat erimielisiä suometsien ravinnevalumista – voivat kattaa jopa 30 prosenttia kaikesta ihmisten aiheuttamasta kuormituksesta

Avohakkuissa ja jatkuvassa kasvatuksessa pitäisi siirtyä sekä että -ajatteluun

Koneviesti: Salaojitusta neuvostoajan koneella – ennakkoluuloton hankinta lähes romuraudan hinnalla