Metsä

Metsien pölyttäjien tila on vielä tuntematon – avoimet ympäristöt tarjoavat lämpöä ja ravintoa, mutta lahopuukin on elintärkeää

Tapio ja Syke selvittävät, millaista pölyttäjälajistoa talousmetsissä esiintyy ja miten pölyttäjät voitaisiin huomioida metsien hoidossa.
Kimmo Haimi
Karhunputken tiedetään houkuttelevan runsaasti pölyttäjiä. Kuvassa metsänokiperhosia, kimalaiskuoriainen ja kukkajäärä.

Kukasta kukkaan pörräävä kimalainen on tuttu näky kelle tahansa metsissä liikkuneelle.

Arkisesta ilmiöstä tiedetään kuitenkin vähän, vaikka pölyttäjien väheneminen on herättänyt maailmanlaajuista huolta ja huomiota. Suomen metsäpölyttäjien tilanteesta otetaan ensi kertaa selvää Tapion ja Suomen ympäristökeskuksen Syken yhteisessä Pölymetsä-hankkeessa. Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa kaksivuotista hanketta osana metsäluonnon monimuotoisuutta edistävää METSO-ohjelmaa.

"On huomattu, että pölyttäjien määrä vähenee. Niitä on tutkittu maanviljelyyn liittyen, mutta ei metsissä. Pölyttäjien tilanteesta halutaan tietoa erityisesti talousmetsissä", hanketta vetävä asiantuntija Sara Turunen Tapiosta taustoittaa.

Tähän mennessä hankkeessa on haastateltu pölyttäjäasiantuntijoita pohjatiedon kartoittamiseksi.

Selvää on, että metsät ovat Suomessa pölyttäjille tärkeä ympäristö, sillä suurin osa pinta-alasta kasvaa metsää.

Merkittävimpiä metsien pölyttäjiä ovat kimalaiset ja erakkomehiläiset.

"Pörheät lajit ovat perhosia ja kärpäsiä parempia pölyttäjiä, sillä niihin tarttuu eniten siitepölyä", Turunen kertoo.

Tärkeitä metsäkasveja pölyttäjille ovat esimerkiksi mustikka ja puolukka, kanerva ja maitohorsma, koska ne kasvavat runsaina tarjoten paljon ravintoa.

Asiantuntijat nostavat esiin raidan yhtenä tärkeimmistä lajeista. Puu kukkii runsaana varhain keväällä, kun muuta ravintoa pölyttäjille on vähän.

Kimmo Haimi
Pensaskimalainen viihtyy sekä metsissä että asutuilla alueilla. Tässä se imee mettä kangasmaitikasta.

Metsätaloudella voi olla pölyttäjille sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia.

Syksyn aikana valmistuu metsäammattilaisille ja metsänomistajille suunnattu opas hyvistä pölyttäjäkäytännöistä. Mahdollisesti vinkkejä päätyy myös Tapion julkaisemiin metsänhoidon suosituksiin.

"Tarkoitus on löytää keinoja, joilla olisi vaikutusta pölyttäjien elinvoimaisuudelle. Tiettyjä arvioita on, mikä hyödyllistä ja mikä ei. Varsinaiset tulokset saadaan kuitenkin vasta ensi vuonna. Maastoselvitys ja pohjatyö ovat kesken."

Hankkeen maastotöissä selvitetään, minkälaista pölyttäjälajistoa talousmetsistä löytyy. Hyvinkäällä sijaitsevilla neljällä tutkimusalueella on kullakin neljä linjaa, joista kolme on hakkuilla ja metsäteiden varsilla, neljäs kasvaa tiheämpää varttunutta metsää.

Lajisto selvitetään koealueilta linjalaskennalla sekä lautaspyydyksillä, jotka saavat olla vuorokauden ajan paikoillaan.

"Tällä saadaan Etelä-Suomen kangasmetsien peruslajistosta tietoa. Sitä voidaan verrata muiden elinympäristöjen kuten niittyjen ja muiden maatalousympäristöjen lajistoon, jota on tutkittu enemmän", toteaa maastokartoitusta tekevä hyönteisasiantuntija Juho Paukkunen.

Metsässä pyydyksiin jää selvästi vähemmän pölyttäjiä kuin niityillä ja maatalousympäristössä. Yksi suurimmista yllätyksistä tähän mennessä on ollut pistehietamehiläinen, johon Paukkunen on törmännyt jo kolmella koelinjalla.

"Lajia pidetään harvinaisena. Voi kuitenkin olla, että se on yleisempi kuin on luultu, jos se viihtyy metsissä, joiden pölyttäjälajistoa ei ole juuri tutkittu."

Kimmo Haimi
Juho Paukkunen virittää lautaspyydystä. Sen keltainen väri houkuttelee pölyttäjiä, jotka jäävät jumiin astianpesuainetta sisältävään veteen. Taustalla näkyvä pökkelö ja muut lahopuut tarjoavat pölyttäjille elintärkeitä suojapaikkoja. Joidenkin lajien toukat käyttävät lahopuuta myös ravinnokseen.

Se pölyttäjistä tiedetään, että useimmat lajit suosivat avonaisia alueita, jotka tarjoavat lämpöä ja sopivia ravintokasveja. Hyönteisiä kuhisevien perinneympäristöjen kuten niittyjen umpeenkasvu korostaa avoimien metsäympäristöjen tärkeyttä.

Siksi avohakkuut ovat monille pölyttäjille hyödyllisiä, kunhan ne eivät ole tarpeettoman laajoja. Hakkuualan kukkaloisto katoaa myös nopeasti taimikon varttuessa, Turunen muistuttaa.

Kärpäslajit toisaalta suosivat varjoa, joten ne eivät hakkuualalla viihdy.

Muutkin metsätalouden toimet voivat olla hyödyllisiä joillekin pölyttäjälajeille ja haitaksi toisille.

Voimakas maanmuokkaus esimerkiksi häiritsee mustikan kasvua, mikä heikentää pölyttäjien ruokailuapajia. Toisaalta maanmuokkaus tuottaa paljastaa maanpintaa, joka on elintärkeää maakoloissa pesiville lajeille.

Ravintokasvien lisäksi metsien lahopuu on tärkeää pölyttäjille, koska se tarjoaa niille suojapaikkoja.

Lue myös:

Mehiläishoitaja tyrmää puistoista löytyvät kimalaisbaarit: "Jos hunajan joukossa on sokeriliuosta, niin se voidaan pahimmassa tapauksessa tulkita elintarvikeväärennökseksi"

Kimmo Haimi
Juho Paukkunen koppaa koelinjalta haaviin lajit, joiden tunnistaminen vaatii lähempää tarkastelua. Lämpimällä ilmalla pölyttäjien liikkeet ovat vilkkaita.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Lukijalta: Suomen metsät ovat erinomainen, koko ajan paraneva hiilinielu

5 000 hehtaaria suojelua, 3 000 hehtaaria ennallistusta ja vähintään 200 parantamishanketta – Tornator julkisti uuden monimuotoisuusohjelmansa

Metsänhoito ei ole vain ongelma

Päätehakkuita karsastanut metsänomistaja innostui sienten kasvattamisesta: "Haluan tehdä kaikki toimet, jotka lisäävät metsän hyvinvointia"