Metsä

Jatkuvapeitteisen korven kuusikot muuttuvat päästölähteeksi liian voimakkaasti harvennettuina

Suositusten mukaan harvennettu puusto pitää päästöt ja pohjaveden kurissa, eikä kunnostusojituksia tarvita.
Markku Vuorikari
Suositusten mukaan harvennettu jatkuvan kasvatuksen korpikuusikko pysyy hiilinieluna. Liian voimakkaasti harvennettuna se muuttuu päästölähteeksi.

Jatkuvapeitteisinä kasvatettavat korpikuusikot ovat hiilinielu, kun hakkuissa jätetään metsään vähintään säädösten edellyttämä puumäärä, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke).

Jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia puuntuotantoon ja metsikön hiilitaseeseen on tutkittu Luonnonvarakeskuksen, Venäjän tiedeakatemian ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa. Tulosten mukaan jatkuvapeitteisenä kasvatettava runsasravinteinen korpikuusikko säilyy hiilinieluna, jos sitä käsitellään metsänhoidon suositusten ja metsälain mukaisesti.

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että jatkuva kasvatus voi olla ojitetuissa korpikuusikoissa taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin jaksollinen päätehakkuisiin tähtäävä metsänkasvatus.

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi myös vähentää metsätalouden ympäristökuormitusta erityisesti runsasravinteisilla ojitetuilla turvemailla, joiden maaperä on nykyisin suuri päästölähde.

Kesäkuussa julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin ojitetun korpikuusikon erilaisia kasvatusvaihtoehtoja ja niihin liittyvää puiden kasvua ja hiilitasetta sekä vesitaloutta ja turpeen päästöjä.

Käytettävä harvennusmenetelmä oli poimintahakkuu, jossa yläharvennuksen tapaan poistettiin puita vallitsevasta latvuskerroksesta, mutta jätettiin osa suurimmista puista tuottamaan uudistumista varmistava siemensato.

Runsasravinteiset turvemaametsät olivat hiilinielu, kun poimintahakkuiden jälkeen jäävän puuston pohjapinta-ala oli suositusten mukaisesti yli 10 neliömetriä hehtaarille. Sitä voimakkaimmilla harvennuksilla, kun puuston pohjapinta-ala jäi alle 8 neliömetrin, metsät muuttuivat päästölähteeksi.

Tällöin pohjaveden pinta nousi vähentyneen puuston haihdunnan vuoksi, minkä seurauksena turve muuttui metaanin nielusta metaanin lähteeksi.

Samalla puuston hiilinielu pieneni eikä pystynyt kompensoimaan lisääntynyttä päästöä. Turpeen hiilidioksidipäästöt sen sijaan vähenivät edelleen, kun hakkuuvoimakkuus kasvoi ja pohjaveden pinnan nousu vähensi hiilidioksidia tuottavaa hapellista turpeen hajotusta.

"Kunnostusojitus oli puuston kasvun turvaamiseksi tarpeellista vain voimakkaimpien harvennusten jälkeen. Jättämällä hakkuissa metsään säädösten edellyttämä puumäärä vedenpinta pysyi puuston kasvun kannalta riittävän alhaalla eikä kunnostusojitustarvetta ollut", kertoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Lukesta.

Turvemaiden maaperä on suuri hiilivarasto ja sen purkautuminen aiheuttaa huomattavia päästöjä. Soiden vedenpinnan säätely vaikuttaa suoraan turpeen kasvihuonekaasupäästöihin.

"Onnistuessaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on ojitetuilla ravinteisilla turvemailla ilmastokestävää, kun pitkällä aikavälillä veden pinnan annetaan hallitusti nousta. Tällöin puusto säilyy elinvoimaisena ja turpeen päästöt jäävät pieniksi", toteaa Mäkipää.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Vanhat metsäojitukset vaikuttavat yhä suomalaisiin järviin – "Etenkin turvemaiden avohakkuu–ojitus-ketjulle tulisi löytää vaihtoehtoja"

Näin käytät tulisijaa oikein – puolet Suomessa syntyvistä pienhiukkasista on peräisin kotitalouksien polttopuusta

Lukijalta: Ovatko jatkuva kasvatus ja yläharvennus sama asia?

Metsäsanastoa