Raakut eli jokihelmisimpukat ovat erittäin uhanalaisia – niiden kohtalo on sidoksissa lohikaloihin

Jokihelmisimpukat eli raakut ovat Suomen pitkäikäisimpiä simpukoita. Kuva: Johannes Tervo

Jos omalla mökkirannalla asustelee simpukoita, se kertoo hyvää vesistön tilasta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katriina Könönen.

"Yleiset ja runsaslukuiset järvisimpukat elävät usein 10–15 vuotta, joten jos niitä elelee mökkirannalla, vesistö on ollut ainakin rantavyöhykkeellä sen aikaa simpukalle riittävän hyvässä kunnossa. Syvänteissä voi tietenkin silti olla happikatoa."

Simpukat ovat pitkäikäisiä otuksia, joten ne kertovat vesistön hyvästä tilasta vuosien, tai jopa vuosikymmenten, ajalta.

Suomen pitkäikäisimpiä simpukoita ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut jokihelmisimpukat eli raakut, joista vanhimmat ovat saavuttaneet jopa kunnioitettavan 250 vuoden iän. Vertailun vuoksi: 250 vuotta sitten, vuonna 1771, ilmestyi Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ja kauppa-alus Vrouw Maria upposi Nauvon saaristossa.

Simpukoiden läpi kulkee jopa kymmeniä litroja vettä päivässä. Vesistön mahdolliset raskasmetallit ja myrkyt siis rikastuvat ajan saatossa simpukoihin.

Vastaavasti simpukat omalla pienellä osuudellaan puhdistavat vedestä ravinteita. Jos kalat, vesilinnut tai esimerkiksi piisamit käyttävät simpukoita ravinnokseen, ravinteet myös poistuvat vesistöstä.

Suomen vesistöissä majailee noin 35 simpukkalajia, joista suurin osa on makean veden lajeja.

Makean veden lajeista yleisimpiä ovat suursimpukoihin kuuluvat järvisimpukat, jotka elelevät pehmeäpohjaisilla rannoilla. Jos pohjan vesi ei ole päässyt sekoittumaan, pohjasta voi havaita simpukan jalan jättämiä uria.

Järvisimpukoista pikkujärvisimpukka viihtyy parhaiten hiekkarannoilla, isojärvisimpukka myös liejuisemmilla rannoilla. Isojärvisimpukka on Suomen suurin makeanveden simpukkalaji, ja sen yksilöt voivat kasvaa jopa 20-senttisiksi.

Kuolleiden järvisimpukoiden kuoria saattaa ajautua mökkirantaan, ja teräväreunaiset kuoret voivat helposti viiltää haavan jalkapohjaan. Siksi kuoret kannattaa kerätä pois rannalta etenkin, jos siellä käy uimassa lapsia.

Järvisimpukoita muistuttavat jokisimpukat viihtyvät virtaavissa vesissä ja järvien aallokkoisilla rannoilla. Etenkin sysijokisimpukka ja pikkujärvisimpukka on helppo sekoittaa ulkonäön perusteella toisiinsa.

Pikkujärvisimpukka viihtyy erityisesti hiekkarannoilla. Kuva: Panu Oulasvirta / Alleco

Maailmalla tunnetaan tuhansia suolaisen veden simpukkalajeja, mutta Itämeren olosuhteet ovat suolaisen veden lajeille haasteelliset. Suomen rannikkovesissä elelee viitisen murtovesilajia luonnostaan, ja laivojen painolastivesien mukana Suomen rannikolle on ilmestynyt kaksi vieraslajia, nimittäin valesinisimpukka ja vaeltajasimpukka.

"Vaeltajasimpukat ja valesinisimpukat aiheuttavat maailmalla välillä suuriakin ongelmia, jos ne kiinnittyvät alusten pohjiin. Meilläkin niitä on jo havaittu suuria tiheyksiä, ja niitä joudutaan torjumaan rannikon teollisuuslaitosten vedenottoputkistoista", Könönen kertoo.

Merenrantamökin rantavesissä saattaa elellä esimerkiksi pehmeillä hiekka- ja hietapohjilla viihtyvä liejusimpukka. Pieni, pyöreähkö, suhteellisen litteä simpukka saattaa toisinaan rannalle ajautuneena olla kuoristaan vaaleanpunaiseen vivahtava.

Sydänsimpukoista Suomen merivesissä elelee kahta lajia. Pohja-ainekseen kaivautuvia simpukoita ei välttämättä tule koskaan nähneeksi, vaikka viettäisi pitkiäkin aikoja samoissa vesissä sydänsimpukkapopulaation kanssa.

Voimakkaat pitkittäisuurteet ja -harjanteet muistuttavat etelänloman postikorteista tuttuja simpukoita. Idänsydänsimpukat ovat yleensä 2–3-senttisiä ja pikkusydänsimpukat korkeintaan sentin mittaisia.

Suomen suolaisimmat vedet löytyvät lounaisrannikolta, ja niissä viihtyy vaalea, pitkänomainen hietasimpukka. Niitä näkee kuitenkin harvoin elossa, sillä laji viihtyy jopa 20 senttimetrin syvyyteen kaivautuneena.

Kalliopohjalla viihtyvät tummanruskeat, pisaranmalliset sinisimpukat kasvavat Suomen vesissä yleensä vain muutaman sentin mittaisiksi.

"Suolaisemmissa vesissä sinisimpukat kasvavat jopa 15-senttisiksi, mutta meillä neljäsenttiset ovat jo isoja. Ne ovat tottuneet elämään paljon suolaisemmissa vesissä, joten Itämeren murtovesi on niille jatkuva stressitekijä", Könönen kertoo.

Yleisesti ottaen simpukoille kuuluu nykyään Suomessa varsin hyvää, Könönen kertoo. Vesistöt ovat keskimäärin huomattavasti puhtaampia kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten.

Esimerkiksi Kymijoki tunnettiin aikanaan erittäin kuormittuneena jokena, mutta senkin simpukkakanta on elpynyt.

"Ongelmallisiakin vesistöjä on edelleen etenkin maa- ja metsätalouden ravinteiden kuormittamilla alueilla. Rehevöitymisen ja liettymisen aiheuttamat happiongelmat vaikuttavat ensimmäisenä simpukoihin."

Etenkin kuumina kesinä ongelmia aiheuttavat pohjamutia myöten lämpenevät vedet, joissa happikadon ja sinilevän noidankehä saattaa saada hengiltä kerralla tuhatmäärin simpukoita. Esimerkiksi hellekesänä 2018 Vihdin Enäjärvellä kuolleita, helteessä mädäntyviä simpukoita piti lapioida rannoilta talkoovoimin.

Simpukkakuolemien taustalla saattaa olla myös yksittäinen ympäristökatastrofi, kuten vuoden 2014 Harjavallan nikkelipäästö, joka sai Kokemäenjoen pinnan täyttymään kuolleista simpukoista, muun muassa uhanalaisiksi luokitelluista vuollejokisimpukoista.

Joen virtaava vesi kuitenkin kuljettaa saasteet mukanaan, joten joki puhdistuu nopeammin kuin järviallas. Myös simpukkakanta elpyy joissa nopeammin kuin järvissä.

Makeissa vesissä elelevistä suursimpukoista sekä järvi- että jokisimpukoiden elinkiertoon liittyvät vahvasti kalat. Kun kala ui simpukan päältä, simpukka päästää mikroskooppisen pienet toukkansa kalojen kiduksiin. Simpukat loisivat elämänsä alkutaipaleella kalojen kiduksissa, kunnes niiden on aika pudottautua pohjaan uudella elinalueella.

Etenkin jokihelmisimpukat eli raakut ovat riippuvaisia jokien lohikalakannoista, ja ne ovatkin kärsineet jokien patoamisesta, raivaamisesta ja pohjien liettymisestä, jolloin poikaset eivät selviydy.  Elinvoimaisia raakkukantoja on enää joissakin pohjoisen joissa.

Raakkuihin liittyy myös yksi yleisimmistä kysymyksistä, jota Könöselle esitetään simpukoihin liittyen. Koska raakut, eli jokihelmisimpukat, saattavat nimensä mukaisesti kasvattaa sisälleen helmen, ne kiinnostavat ihmisiä kovasti.

"Raakut elävät vain joissa ja lähinnä pohjoisessa, joten raakun löytäminen on harvinaista. Ja vaikka sellaisen löytäisikin, sitä ei saa edes poimia, saati avata helmen toivossa, sillä laji on rauhoitettu ja erittäin uhanalainen", Könönen muistuttaa.

Juttu on julkaistu aiemmin heinäkuussa 2021.