Lumesta ja jäästä rakennettu talvitie suojaa maapohjaa, kun talvileimikoilta kuljetetaan tonneittain puuta

Lapissa noin 40 prosenttia puusta korjataan talvella ja talviteitä hyödyntäen. Kuva: Kari Lindholm

”Kun pakkanen tulee ja sitä on noin kymmenkunta astetta, niin talviteitä voidaan alkaa pohjustaa. Meillä täällä Lapissa se tulee yleensä marras–joulukuussa”, kertoo Metsähallituksen hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi Rovaniemeltä.

Pyhäjärven mukaan Lapissa noin 40 prosenttia korjuusta tehdään talvella ja talviteitä hyödyntäen. Yhteensä Metsähallitus tekee talviteitä vuodessa 400–600 kilometriä.

Talvitiet ovat jäästä ja lumesta tehtyjä teitä, joiden avulla puut voidaan kuljettaa tiettömien taipaleiden takaa. Maastoon niistä ei jää juurikaan muita jälkiä kuin raivattu ajoura.

”Joskus ojan ylitykseen voi jäädä tukkisilta, mutta yleensä nekin korjataan pois. Jängälle ei jää paljon mitään merkkejä.”

Samaa uraa voidaan Pyhäjärven mukaan käyttää useasti, jos samalla alueella on vaikkapa viiden vuoden kuluttua hakkuita.

Käyttökuntoisen talvitien valmistuminen vie Pyhäjärven mukaan ”pari kolme viikkoa, jos on hyvät pakkaset”. Teiden tekeminen aloitetaan heti, kun säät sallivat.

Lumi eristää ja maan halutaan jäätyvän mahdollisimman tehokkaasti, joten tienpohja pyritään pitämään lumettomana. Tietä täytyy tiivistää, joten sitä ajetaan ja poljetaan. Joskus joudutaan hyödyntämään myös maata tiivistäviä tamppareita.

Märkää ja pehmeää maata sekä ojien ja jokien ylityksiä joudutaan joskus lisäjäädyttämään kantavuuden parantamiseksi.

Kunnolla jäätynyt maaperä ja hyvin tehty talvitie kantaa 76-tonnisen puukuljetuksen.

”Alussa ei tuoda täysiä kuormia, vaan katsotaan, miten tie kantaa vajaata”, Pyhäjärvi täsmentää.

Talviteiden käyttö jatkuu Lapissa pääsiäisen tienoille.

”Huhtikuuhun mennessä täytyy saada kaikki puu tuolta jänkien takaa pois. Muuten ne jää sinne.”

Saarissa tai vesistöjen takana olevilta hakkuukohteilta puut voidaan kuljettaa pois myös jäätietä pitkin.

Pyhäjärven mukaan Lapissa jääteille ei ole juurikaan tarvetta, muutamia jokien ylityksiä lukuun ottamatta. Eniten jääteitä hyödynnetäänkin Kainuussa.

Paras jäätie tulee suoraan vedestä jäätyneelle teräsjäälle. Lumesta ja sohjosta jäätynyt kohvajää kantaa vain puolet siitä, mitä teräsjää. Teräsjäätäkin tarvitaan metri, jotta se kestäisi 60-tonnisen rekan. Henkilöliikenteelle tarkoitettu jäätie avataan, kun jäätä on vähintään 40 senttimetriä.

Jos jäässä on halkeamia, sen kantavuus heikkenee heti. Halkeaman reunalla jää kantaa enää 40 prosenttia siitä, mitä yhtenäisellä jäällä. Useampien halkeamien risteyskohdassa kantavuus on enää neljännes ehjän jään kantavuudesta.

Jäällä ei voi hurjastella, vaan puukuljetuksen nopeus voi olla maksimissaan noin 30 kilometriä tunnissa. Liian nopea vauhti voi murtaa jään.

Jään alla oleva vesi lähtee ajaessa aaltoilemaan, ja jos ajoneuvon vauhti on sama tai suurempi kuin aaltoliike, muodostuu aallon reunasta terävä. Terävä aalto voi aiheuttaa murtumia jääkuoreen.