Norpan vesillä, norpan ehdoilla
Puumalan saaristossa, Niinisaaressa, on toukokuun lopun iltana käsikosketeltavan innostunut tunnelma.
Luontomatkailua tarjoavan Arto Keinäsen aurinkosähköllä liikkuvaan Ekopaattiin nousee seitsemän matkustajaa, joilla on mielessään vain yksi asia: saimaannorpan näkeminen.
Keinänen muistuttaa, että norpan näkee, jos on nähdäkseen, mutta ilta Saimaan laineilla on joka tapauksessa mukava kokemus.
”Täällä on mahdollista rentoutua todella. Tämä on unelmatyöni.”
Ajattelen, että minä en kyllä rentoudu ennen kuin näen tuon myyttisen sisävesihylkeen.
Ekopaatti lipuu ääneti ja erittäin hitaasti pitkin Puumalan hengästyttävän kaunista saaristoa.
”Monet liikkuvat aivan liian nopeasti nähdäkseen norpan. Pitää mennä hitaasti ja hiljaa. Mutta ei liian hiljaa.”
”Kanootilla on mahdollista päästä hyvinkin lähelle norppaa, kymmenien metrien päähän, mutta silloin norppa yleensä lopulta säikähtää ja sukeltaa. Lähestyessä olisi siksi hyvä mieluummin vaikka hiukan rupatella rauhallisella äänellä.”
Kalasääksi vie kelopuussa olevaan pesäänsä evästä varisten yrittäessä päästä osingoille.
Äkkiä Keinänen tekee merkin peukalollaan kohti oikeanpuolista rantaa.
”Siellä on nuori norppa. Hyvin vaalea ja pienikokoinen. Se on köllötellyt siellä jo pitkään, koska karva muuttuu vaaleaksi vasta kuivuttuaan hyvin”, hän kuiskaa.
Ilman kiikareita norppa näyttää rantakiveltä. Kiikareiden kanssa erottaa vaivoin kummassa päässä pötkylää ovat takaräpylät ja kummassa pää.
Yhtä kaikki, olo muuttuu kiitollisen onnelliseksi. Siinä se on.
Opastetut norpparetket perustuvat siihen, että norpat köllöttelevät paikkauskollisesti tiettyjen alueiden kivillä karvanvaihdon aikaan toukokuussa. Norppaa tarvitsee nimittäin karvansa vaihtamiseen noin 200 tuntia auringonvaloa.
”Se ei pysty vaihtamaan karvaansa ilman, että se kiihdyttää pintaverenkiertoaan nousemalla vedestä. Vedessä rasvakerros estää pintaverenkierron kokonaan”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksesta.
”Häiriötä aiheuttavat ennemminkin yksityiset melojat ja veneilijät. Norpparetkille voi siis mennä hyvällä mielin.”
Laki kieltää rauhoitettujen eläinten häiritsemisen. Onko norpparetkeily eettistä?
”Metsähallitus on laatinut yhteistyössä yrittäjien kanssa norppaystävällisen matkailun pelisäännöt. Yrittäjät toimivat kyllä vastuullisesti. Häiriötä aiheuttavat ennemminkin yksityiset melojat ja veneilijät. Norpparetkille voi siis mennä hyvällä mielin.”
Sopiva etäisyys norppien tarkkailuun on kiikarointimatka.
”Saimaan repaleisuudesta johtuen absoluuttisia ohjeita ei voida antaa, muuten ihmiset eivät pääsisi lainkaan liikkumaan.”
Norppien kehonkieltä voi opetella lukemaan välttääkseen häiritsemisen.
”Rentoina köllöttelevät norpat eivät ihmisiä arastele, mutta jos ne alkavat nostella päätään tai heilutella takaräpylöitään, alkavat ne jo hermostua. Jos ne laskevat viiksiään lähelle vettä, ovat ne jo tosi hermostuneita. Pakosukellus on lähellä.”
Vedessä saimaannorppa tuntee olonsa yleensä niin turvalliseksi, että se saattaa tulla jopa tutkimaan venettä.
”Erityisesti kuutit ovat uteliaita.”
Matka jatkuu. Teerikukot pörhistelevät rantakallioilla. Kiikaroin rantoja. Onko tuo kivi vaiko norppa? Keinäsen peukalomerkki vahvistaa, että norppa se on. Suuntaamme hieman sivuun aukaisemaan veneen ikkunasuojia.
Kadotan norpan näköpiiristäni ja haron kiikareilla takaisin oikeaan paikkaan. Suuret ja pulleat takaräpylät tulevat näkökenttääni juuri ennen kuin luoto peittää ne. Oliko se noin iso?
Takaisinpäin lipuessamme selviää, että räpylät kuuluivatkin toiselle norpalle, jolla on kaunis, hyvin erottuva rengaskuvio tummassa turkissaan.
”Se on todella iso. Norppien sukupuolta ei pysty erottamaan. Se voi olla vaikka rouva muhkeassa turkissaan”, Keinänen kertoo.
Äkkiä norppa nostaa karhumaiset etukäpälänsä, kierähtää vatsalleen ja raapii pitkillä kynsillään vatsaansa. Se on upea.
Näkökentässämme on nyt kaksi norppaa yhtä aikaa.
”Tämä on harvinaista. Laji viihtyy yksikseen. Emokin tekee norpalle oman pesänsä ja käy vain imettämässä sitä siellä viihtyen muuten omissa oloissaan.”
Moottorivene porhaltaa ohi, mutta norpat vain nostavat hieman päätään katsoakseen, että kenellä nyt noin kiire oli.
”Suomessa on yksi ainoa kotoperäinen nisäkäs, joka on ollut täällä jo ennen kuin täällä oli yhtään mitään muuta. Merta vain. Se on perisuomalainen saimaannorppa”, Keinänen sanailee.
Jotenkin norpat ja me suomalaiset muistutamme toisiamme. Ainakin arvostamme omaa tilaamme.
Ilta alkaa hämärtyä. Kolmen tunnin norpparetkellä aika on kuulunut siivillä ja olo on muuttunut täysin rentoutuneeksi.
En ole ajatellut mitään ylimääristä kiikaroidessani. Rantautuessamme ajattelen vain, koska pääsen Saimaalle uudestaan.
Saimaannorppa
Kanta liki 500 yksilöä.
Norppa-aluetta on noin 70 prosenttia Saimaasta.
Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.
Syö vain kalaa.
Voi elää jopa 30-vuotiaaksi.
Aikuinen yksilö painaa yleensä 40–90 kiloa.
Emo synnyttää yhden kuutin vuodessa.
Yksilöeläimenä norppa karttaa lajitovereitaankin.
Norpalla on viivästynyt sikiönkehitys.
Pystyy nukkumaankin vedessä.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
