Metsästysmatkailu on mainettaan kestävämpää

Metsästysmatkailu on osoittautunut keinoksi pitää elinympäristöjä ennallaan. Kuva: Pixabay

Jo metsästystrofee sanalla on monelle negatiivinen kaiku, sillä metsästysmatkailu on saanut paljon negatiivista huomioita julkisuudessa. Trofeemetsästyksellä tarkoitetaan sitä, että metsästäjä hyödyntää muitakin osia kaadetusta eläimestä kuin lihan. Tunnetuimpia lienevät Suomessa hirvensarvitrofeet.

Etenkin ulkomailta tuotavia trofeita on paheksuttu. Uudistettuun luonnonsuojelulakiin sisällytettiin uusia jopa tarpeettomankin paljon muita maita tiukempia säännöksiä metsästysmuistojen maahantuonnin rajoittamisessa.

Maailmalle levinneet kuvat ampujista poseeraamassa komean leijonan vierellä ovat herättäneet raivoisia mielenilmaisuja. Vaikka tähänkin toimintaan mahtuu väärinkäytöksiä ja ylilyöntejä, monesti kiivastuksissa unohtuu se, että pääsääntöisesti kaupallinen metsästys on kestävää ja ympäristöä hyödyttävää.

Nykyaikainen metsästys on myös Suomen ulkopuolella luvanvaraista ja luvat myöntävät paikalliset ja kansainväliset viranomaiset. Myös osa Afrikan maista on erityisesti panostanut luonnonvaraisten eläinten suojeluun muun muassa hoitosuunnitelmien kautta.

Jos erilaisin metsästykseen liittyvin rajoituksin riistaelinkeino muuttuu näissä maissa kannattamattomaksi, on toimeentulo haettava muualta, esimerkiksi viljely- tai karjataloudesta. Säännelty metsästysmatkailu on osoittautunut keinoksi pitää elinympäristöjä ennallaan sekä tarjota taloudellista hyvinvointia myös paikallisille ihmisille. Samalla salametsästystä on saatu vähennettyä ja riistasta on tullut paikallisille enemmän hyöty kuin haitta.

Kansainvälinen riistansuojeluneuvosto (CIC) kertoo sivuillaan esimerkin Namibiasta, jossa on ollut viime aikoina kuivaa ja jossa tällä hetkelläkin 1,4 miljoonaa ihmistä näkee nälkää.

Namibian suojelustrategia yhdistää kestävän metsästyksen ja varmistaa, että villieläinpopulaatioita hoidetaan vastuullisesti. Hyvin suunnitellulla riistataloudella maassa on voitu karsia riistaa nälkäisten ihmisten ruokkimiseksi ja samalla parantaa jäljelle jäävän riistakannan mahdollisuuksia selvitä kuivuudesta. Matkailu on tuonut paikallisille ihmisille lihan lisäksi muun muassa työpaikkoja ja esimerkiksi lupamaksurahoja.

Namibian ympäristö-, metsätalous- ja matkailuministeriö on antanut luvan 723 villieläimen, mukaan lukien norsujen, seeprojen, virtahepojen ja antilooppien, metsästykseen. Eläimet valitaan alueilta, joilla niiden populaatiot ylittävät luonnon kantokyvyn. Kansainvälinen riistansuojelujärjestö CIC pitää tätä lähestymistapaa vastuullisena ja tehokkaana luonnonvarojen käyttönä.