Majavien pato aiheutti isot vahingot Kalle Korhosen metsässä. 

Majava voi tuhota nuoren kasvatusmetsän muutamassa viikossa. Sen sai havaita Rautavaaralla sukutilaansa metsiä hoitava kuopiolainen Kalle Korhonen pari vuotta sitten.

”Muistan päivän hyvin. Se oli 24. toukokuuta 2024, kun kävin ihastelemassa, miten kuusikko oli lähtenyt kasvuun”, Korhonen muistelee.

Kun Korhonen palasi samalle paikalle pienen Miespuron varteen heinäkuussa, pala nousi kurkkuun. Vesi oli vallannut taimikon noin puolen hehtaarin alueella yli 60 sentin vahvuudelta, ja sen alle jäänyt kuusikko teki kuolemaa.

”Tuho oli tapahtunut muutamassa viikossa. Metsän perustaminen ja siihen 16 vuoden aikana käytetty hoitotyö oli kaikki mennyt hukkaan.”

Tältä tulvan valtaan joutuneessa metsässä näytti. Kuva: Aku Sarjanen

Kalle Korhonen näyttää, millä korkeudelle vesi kohosi taimikon keskelle syntyneessä patojärvessä. Kuva: Petteri Kivimäki

Nyt pari vuotta myöhemmin kävelemme paikalle, josta majavan padot on sittemmin purettu. Jälki on yhä rujoa: pystyyn kuivaneita kuusia ja poikki kaluttuja puita.

Majavien nostamalta vedeltä välttynyt osa taimikosta ylempänä rinteessä osoittaa, millainen taimikko kahden rinteen väliin jäävässä notkelmassa voisi kasvaa ilman majavia.

”Harmittaa se työmäärä, joka tässä on mennyt hukkaan. Onneksi laaja metsävakuutus korvaa osan tappiosta, mutta ei työmäärää. Seuraavat 15 vuotta saa tässä tehdä samat hoitotoimet uudelleen.”

Ympäröivä metsä on ensiharvennusvaiheessa viiden, ehkä kymmenen vuoden päästä. Majavien patopaikalla alkaa taimikon perustaminen.

”2,5 hehtaarin kuvion sisään jää nyt puolen hehtaarin aukko.”

Aikanaan padot saatiin purettua, mutta tuho oli jo tapahtunut. Majavaongelmat eivät siitä poistuneet, vaihtoivat vain paikkaa alaspäin vesistössä.

Kuuset kuolivat laajalti tulva-alueelta, Kalle Korhonen harmittelee. Jäljellä ovat vain kuivat rangat. Kuva: Petteri Kivimäki

Patojen purkamisen jälkeen majavat hylkäsivät puronvarren, mutta tuhot näkyvät yhä. Kuva: Petteri Kivimäki

Majavat ovat kaulanneet ison haavan. 

Miespuron alapuolisessa matalarantaisessa Suojärvessä vesi on noussut Korhosen mittauksen mukaan noin 50 senttiä, kun majavat ovat rakentaneet siitä laskevaan Suojärvenjokeen patoja ja pesiä.

”Rannalta piti viime talvena hakata pystyyn kuolleita tai kuolevia puita parin hehtaarin alalta.”

Korhonen pelkää, että luvassa voi olla suurempiakin menetyksiä. Majavatuhojen vaaravyöhykkeessä on hänellä metsää noin 20 hehtaaria.

Iso huoli kohdistuu kuvioon järven vastarannalla, jossa tehtiin kymmenkunta vuotta sitten kunnostusojitus, harvennus ja tuhkalannoitus. Tappio on kirvelevä, jos majavien vuoksi noussut vedenpinta valuttaa tehdyt investoinnit hukkaan.

Pystyyn kuollutta metsää Suojärvenjoen varrella. Majavan pesä erottuu kuvan keskivaiheella. Tummapohjaisena näkyvä alue on veden vallassa. Kuva: Petteri Kivimäki

Suojärven vettä nostavat majavan pesät ja padot sijaitsevat Metsähallituksen mailla. Omalta maaltaan padon saa lain sallimissa rajoissa purkaa, mutta se oikeus ei ulotu järvestä Suojärvenjokeen.

Metsähallituksella ei ole velvollisuutta poistaa majavan pesää tai patoa alueelta.

”Olen ollut Metsähallitukseen yhteydessä patojen purkamiseksi, mutta heillä ei ollut kiinnostusta siihen ryhtyä. Jäi sellainen tunne, että päinvastoin soistuminen ja lahopuun lisääntyminen sopivat hyvin heidän suojelutavoitteisiinsa.”

Metsähallitus on aloittanut aikanaan osin ojitettujen soiden ennallistamisen alueella, mikä on nostanut veden pintaa puiden kasvua haittaavasti sekin. Puiden poistaminen ja ojien tukkiminen ovat vähentäneet haihduntaa, jolloin suon vedenpinta on alkanut vähitellen nousta.

Majavan kaulaamia haapoja löytyy aivan Kalle Korhosen kotitilan rannan tuntumasta. Niitä suurempi huoli liittyy kuitenkin järven rannalle perustettuihin nuoriin metsiin, jotka uhkaavat jäädä nousevan veden valtaan. 

Tilanteessa metsästys jää ainoaksi tavaksi ehkäistä majavien aiheuttamia tuhoja. Korhonen itse ei metsästä, mutta lapsuuskaveri on tullut Espoosta asti majavajahtiin.

”Tulin vähän luokkakaveria auttamaan, ja onhan majavakanta täällä hyvin runsas”, Aku Sarjanen sanoo.

Hän on metsästänyt majavaa lapsuuden aikaisilla seuduillaan vuosia. Rautavaaralla ammutaan joka vuosi kymmeniä majavia.

Sarjasen mukaan seudun vahva majavakanta ei ole pyynnistä huolimatta osoittanut heikkenemisen merkkejä. Majavan tulevaisuus ei ole seudulla uhattuna, mutta samaa ei voi sanoa lähivesien metsistä.

”Varovaisen ja hämärissä liikkuvan metsästys on vaativa laji. Ampumapaikoille päästäkseen pitää kulkea vaikeissa maastoissa. Kun metsästäjät ikääntyvät, kannan säätely käy yhä vaikeammaksi”, Sarjanen arvelee.

Kuin alleviivatakseen metsästyksen vaikeutta, edellisenä iltana lähti yksi laukaus kohti majavaa. Se meni ohi, ja saalis katosi Suojärven jokeen padotun lammen hämärään.