Sallan yhteismetsä kokeilee tavanomaista harvempaa viljelytiheyttä: tavoitteena päästä eroon tappiollisista ensiharvennuksista
”Ei ole mitään järkeä kasvattaa sellaista puuta, josta ei tule tuottoa”, toteaa toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä.
”Kun taimikot kasvatetaan riittävän harvassa asennossa ja ensiharvennusta lykätään, puuston poistuma, keskijäreys sekä metsätalouden kannattavuus ovat aivan eri luokkaa kuin perinteisellä kasvatusmallilla”, Sallan yhteismetsän suunnittelija Kirsi Tahvanainen arvioi. Kuva: Kari LindholmSallan yhteismetsä kokeilee perinteisistä metsänhoitosuosituksista poikkeavaa kasvatusmallia, jossa viljelytaimikko harvennetaan perinteisen 2 000 rungon hehtaaritiheyden sijasta noin 1 600 runkoon. Syyt ovat puhtaasti taloudelliset.
”Inventointikoealojen perusteella taimikoiden järeytyminen loppui liiallisen tiheyden seurauksena jo 10 vuotta ennen ensiharvennusta. Tämä pidentää metsän kiertoaikaa ja vastaavasti heikentää tuottoa”, toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä kertoo.
Sinkkilä huomauttaa, että metsänhoitosuositukset on räätälöity etenkin luonnonmetsiin sopiviksi, eivätkä ne välttämättä sovellu viljelymetsiin, joita Sallan yhteismetsän reilun 70 000 hehtaarin metsät ovat lähes kauttaaltaan.
”Järeyskehitys pysähtyi ylitiheyteen jo 25–27 vuoden iässä, kun ensiharvennukset tehdään 30–35-vuotiaaseen metsään”, Sallan yhteismetsän koealat analysoinut suunnittelija Antti Lumijärvi selvittää.
Perinteisin ohjein kasvattamisen ongelmana on, että ajallaan hoidetussa ensiharvennusikäisessä metsässä seisoo keskimäärin 2 200 runkoa, joista vain 1 300 täyttää ainespuun mitat.
”Joukossa on 700–900 ranteenvahvuista riukua, jotka eivät kelpaa ainespuuksi. Näistä on pelkästään haittaa.”
Lumijärvi toteaa, ettei ainespuuksi kelpaamattomia runkoja kannattaisi kasvattaa lainkaan, koska niiden korjuu ensiharvennuksessa on sekä kallista että tuottamatonta. Siksi taimikoitakaan ei ole perusteltua kasvattaa liian tiheinä.
Mikäli Sallan yhteismetsän uusi kasvatustaktiikka poikii hyviä tuloksia, jatkossa taimikoiden kasvatustiheys saattaa olla vielä huomattavasti harvempikin kuin 1 600 runkoa.
Jos taimikot harvennettaisiin vaikkapa 1 000 rungon asentoon, ja toimenpiteen seurauksena järeytyneen metsän harvennuksen ajankohtaa lykättäisiin perinteisestä ensiharvennusiästä 35–40 vuoden ikään, saanto olisi jo merkittävältä osalta tukkia.
”Tuossa vaiheessa puuston poistuma, keskijäreys sekä metsätalouden kannattavuus ovat aivan eri luokkaa kuin perinteisellä kasvatusmallilla”, Sallan yhteismetsän suunnittelija Kirsi Tahvanainen arvioi.
Perinteinen koneellinen ensiharvennus manuaalityönä tehtävine ennakkoraivauksineen on käytännössä täysin kannattamatonta, sillä kantorahatulo hupenee kokonaan töihin.
”Ei ole mitään järkeä kasvattaa sellaista puuta, josta ei tule tuottoa”, Sinkkilä kiteyttää.
Harkinnassa on sekin vaihtoehto, että uusia istutustaimikoita ei jatkossa perustettaisikaan noin 2 500 taimen suositustiheyteen. Tätä tiheyttä on perusteltu luonnontuhoilla, joita toisinaan taimikoihin aiheutuu.
”Käytännön kokemukset viittaavat siihen, että tuhon iskiessä taimikko näillä korkeuksilla epäonnistuu joka tapauksessa tiheydestä riippumatta. Ilman tuhoja taimikosta kasvaa ylitiheä”, Lumijärvi sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
