Minun puuni -kylvöpäivä näyttää lapsille, miten puuntaimet kasvavat metsäksi ja tuotteiksi

Männyntaimi.  Kuva: Johannes Wiehn

Tänään torstaina 21. maaliskuuta vietetään YK:n julistamaa Maailman metsäpäivää. Suomalaiset innovaatiot näkyvät maailmanlaajuisesti päivän viestinnässä. Eri puolilla maailmaa järjestetään lukuisia kansainvälisiä ja paikallisia tapahtumia.

Suomessa pääkaupunkiseudun lapset juhlivat metsiä Minun Puuni -tempauksella. Siinä lapset kasvattavat männynsiemenistä taimia koulujen ja päiväkotien ikkunalaudoilla.

Minun puuni innostaa pienimpiäkin lapsia kiinnittämään huomiota puihin ja niiden elämään.

Männynsiemen on mainio oppimateriaali. Taimien kasvatus on helppo nivoa laajempiin oppimiskokonaisuuksiin, joissa lapset pohtivat ja havainnoivat puiden kasvua, metsän kehittymistä ja muita luonnonilmiöitä.

Kevättalvi on parasta aikaa kylvöpuuhille. Juuri nyt metsienkin männyt kylvävät siemeniään auringon ja ahavan rapsautellessa käpyjä auki.

Suomen Metsäyhdistys on toimittanut siemeniä koulujen ja päiväkotien taimikasvatukseen 1990-luvun alusta alkaen. Minun puuni on osa Metsäyhdistyksen pitkäjänteistä, Suomen Metsäsäätiön rahoittamaa kouluyhteistyötä.

Tänäkin keväänä Metsäyhdistyksessä lajiteltiin kirjekuoriin puoli kiloa Siemen Forelian lahjoittamia männynsiemeniä. Osallistujina on yli 10 000 lasta lähes 200 koulussa ja päiväkodissa. Jokainen lapsi sai viisi siementä kylvettäväkseen.

Jos kaikkien lasten kaikki siemenet itäisivät ja lähtisivät kasvuun, koulujen ja päiväkotien ikkunoilla viheriöisi kevään kuluessa yli 50 000 pikkutainta – kastelusta ja valosta huolehtimisen sekä kärsivällisen odotuksen jälkeen.

Jotta purkkeihin nousseista taimista voi kasvaa suuria puita, ne pitää viedä ulos kasvamaan. Jos lasten kaikki pikkumännyt istutettaisiin samaan paikkaan, 50 000 taimella syntyisi 20 hehtaaria metsää. Se on yli 30 jalkapallokentällistä. Tällainen pinta-ala saataisiin aikaan, jos taimet laitettaisiin maahan parin metrin välein.

Taimien kasvutilasta kilpailisivat muutkin puut, pensaat, heinät ja ruohot. Keväisin paikalta löytyisi korvasieniä ja syksyisin puolukat helottaisivat punaisina. Taimikosta kannattaisi etsiä myös vadelmia ja samalla tarkistaa, että männyt eivät ole tukahtumassa pensaisiin.

Muutamassa vuodessa taimet olisivat ison ihmisen mittaisia. Silloin ne olisivat hirvien herkkua. Sarvipäät söisivät myös taimikkoon nousevia pihlajia. Niitä säästettäisiin mäntyjen lomaan, kun tulisi taimikon harvennuksen aika.

Naapurimetsistä leijuneista siemenistä alkunsa saavat kuuset ja koivut olisivat myös tervetulleita, kunhan istutetut männyt saisivat pitää oman tilansa.

Jokainen puu tarvitsee valoa, vettä ja ravinteita kasvaakseen. Tosin puu voi olla arvokas, vaikka se ei enää kasvaisikaan. Vanhuuttaan kituva raita ja kuoleva haapa ovat hyvin arvokkaita, sillä ne ylläpitävät lukuisten selkärangattomien eläinten, sienten, sammalten ja muiden eliölajien elämää. Sellaista arvoa ei mitata rahassa.

Kun lasten tänä keväänä kylvämät männyt olisivat yli kymmenmetrisiä, metsässä olisi aika tehdä ensimmäinen harvennushakkuu. Vuosiluku olisi ehkä 2055.

Emme vielä tiedä, mitä kaikkea männyistä valmistetaan silloin. Puustahan tehdään nytkin jo muovia, kankaita, lääkevoiteita, ainesosia elintarvikkeisiin ja autoihin tankattavaa polttoainetta. Puulle keksitään koko ajan uusia käyttötapoja. Puuraaka-aineen avulla voidaan vähentää ehtyvien ja ympäristölle haitallisten raaka-aineiden käyttöä, sillä pohjoisten metsien puu on ympäristöystävällinen, karttuva luonnonvara.

Harventaminen kiihdyttää kasvamaan valittujen puiden kasvua. Tänä vuonna alkunsa saaneet Minun puuni -männyt olisivat 2100-luvulle tultaessa komea hongikko. Silloin niistä voitaisiin rakentaa taloja ja valmistaa huonekaluja.

Osa männyistä säästettäisiin vanhenemaan mahtaviksi kilpikaarnapetäjiksi ja tervaslatvaisiksi aihkeiksi. Tänä vuonna kylvöpuuhissa olleiden lasten jälkeläiset voisivat istuttaa niiden seuraksi uusia pikkutaimia, jos Minun puuni -kylvötempaus on silloin vielä voimissaan.

Ja miksipä ei olisi, onhan kyseessä jo nyt yli 30-vuotinen perinne. Ensimmäisistä kylvöksistä tähän päivään selvinneet männyt ovat jo ensiharvennusikäisiä.

Minun puuni -kylvöpäivä opettaa pitkäjänteisyyttä, sillä mänty lähtee kasvuun hitaasti – ainakin hitaammin kuin näihin aikoihin niin ikään kylvettävä rairuoho.

”Miten näin pienestä siemenestä voi kasvaa niin suuri puu”, kysyi eräs päiväkoti-ikäinen kylvöpurkkinsa äärellä. Niinpä, siinä onkin ihmettelemistä.

Me vanhoja aihkipuita ihailevat aikuisetkaan emme aina muista, että jokainen suuri puu on joskus ollut pieni siemen.

Anne Turunen

nuorisoviestinnän asiantuntija

Suomen Metsäyhdistys