Tutkimus: Kestävä metsästys nojaa luottamukseen, toimivaan metsästysryhmään ja vakaisiin saalismääriin

Metsästyssuosituksia noudatetaan sitä kuuliaisemmin, mitä vakaampi metsästysseura on. Kuva: Kimmo Haimi

Sosiaalinen kestävyys kulkee käsi kädessä ekologisen kestävyyden kanssa. Esimerkiksi luontoa suojeltaessa on tärkeää, että ruohonjuuritasolla ymmärretään, miksi ja miten asioita tehdään. Parhaaseen tulokseen toiminnan kestävyyttä kehitettäessä päästään, kun tunnetaan luonnonvaroja paikallisesti käyttävien ihmisten vuorovaikutus ja tarpeet sekä kommunikoidaan heidän kanssaan vastavuoroisesti.

Turun yliopistossa kesäkuussa väitellyt Laura Tuominen tarkasteli ympäristötieteiden alan väitöstutkimuksessaan kahta luonnonvarojen käyttäjäryhmää: turkulaisia laatikkoviljelijöitä ja suomalaisia hirvenmetsästäjiä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että metsästyssuosituksia noudatetaan sitä kuuliaisemmin, mitä sujuvampaa metsästysseuran sisäinen päätöksenteko ja yhteistyö ovat. Metsästäjien tyytyväisyys ja luottamus tuovat toimintaan ja saalismääriin vakautta.

Tuominen tutki yli 4 000 metsästysryhmän saalismääriä vuosina 2007–2020. Ne vaihtelivat huomattavasti metsästysryhmien välillä.

Toimivien metsästysseurojen tasaiset saalismäärät edesauttavat metsästyksen sosiaalista kestävyyttä ja sitä kautta myös ekologista kestävyyttä.

”Yhteenvetona voin todeta, että ryhmän varhainen perustaminen ja pitkäikäisyys sekä johtajien säännöllinen vaihtuvuus edistävät saalismäärien vakautta”, Tuominen kertoo tiedotteessa.

Keskeinen tekijä kestävässä metsästyksessä on myös kommunikointi eri hallintotasojen välillä.

Myös kaupunkilaisten harrastaman laatikkoviljelyn onnistumista ja kestävyyttä voitaisiin edesauttaa lisäämällä viljelijöiden tapaamisia ja muuta sosiaalista kanssakäymistä.