Yksityisteiden silloissa muhii miljardiluokan korjausvelka
Yksityisteiden silloista joka viides on päässyt heikkoon kuntoon.
”Sillan kunnostamisessa lähtökohta on se, että olemassa olevan sillan rakenteita vahvistetaan”, posiolainen metsätienrakentaja Marko Poropudas sanoo. Kuva: Kari Lindholm”Huonoon kuntoon päässyt silta muodostaa yksityistielle pullonkaulan, jolloin tilanne voi olla se, etteivät tieosakkaat pysty käyttämään tietä puunkuljetuksiin”, Suomen Tieyhdistyksen metsätieasiantuntija Teuvo Taura kuvailee.
Metsäkeskuksen siltapistekartoituksen mukaan Suomen yksityisteillä on noin 13 000 siltaa.
Taura arvioi, että joka viidennen yksityisen sillan kantavuus on heikentynyt niin pahasti, että pikaiset toimenpiteet siltojen kuntoon saamiseksi ovat tarpeen.
Siltojen kuntoa kartoitettiin Pirkanmaalla ja Kainuussa, ja arvio muualla Suomessa olevien siltojen kunnosta on johdettu tämän perusteella.
”Osassa siltoja löytyi lisäksi pienempiä puutteita, kuten heikkoja kaiteita, jotka eivät suojele autoilijoita sillalta alas suistumiselta. Joissakin tapauksissa kaiteet puuttuivat kokonaan.”
Taura huomauttaa, että tiekuntien vastuu ulottuu tiestön lisäksi myös siltojen käyttöturvallisuuteen.
”Useimmiten sillat voidaan kunnostaa, mutta jos maatuet ovat pettäneet tai jos kyseessä on puurunkoinen silta, edessä on uuden sillan rakentaminen”, Suomen johtava metsätienrakentaja Marko Poropudas Lapin Matkametsä Oy:stä kertoo.
Mikäli kyseessä on silta, jonka kannen pituus on tavanomaiset 4–7 metriä, kunnostamiseen riittää 20 000–30 000 euroa. Jos vastaavan kokoinen silta korvataan kokonaan uudella sillalla, kustannusarvio on vähintään 150 000–300 000 euroa.
”Kunnostaminen tulee 80–90 prosenttia edullisemmaksi kuin uuden rakentaminen, ja kunnostus on todella paljon nopeampaa verrattuna uuden siltahankkeen läpivientiin.”
Poropudas laskee yksityisteiden silloissa muhivan korjausvelan olevan miljardiluokkaa.
”Jos jokaiseen puroon rakennettaisiin uusi silta, siihen eivät riitä yhteiskunnan eikä osakkaiden rahat”, Poropudas sanoo.
Kunnostuksessa lähtökohtana on se, että olemassa olevaa siltaa vahvistetaan, ja tämä useimmiten riittää pitämään sillan turvallisessa käyttökunnossa seuraavat 40–50 vuotta.
Teuvo Tauran mukaan siltojen kantavat rakenteet ovat usein vielä kunnossa, mutta kansirakenteet vaativat uusimista. Kannen kuntoa osaavat tarkkailla yksityistien osakkaatkin, mutta kantavien rakenteiden arviointi vaatii asiantuntemusta.
”Jos vanhoja kantavia rakenteita voidaan hyödyntää sillan kunnostuksessa, säästöä syntyy kymmeniä tuhansia, tai jopa satoja tuhansia euroja sillan koosta riippuen”, Taura sanoo.
Siltahankkeille myönnetään 70–75 prosentin valtiontuki riippuen siitä, haetaanko tukipäätös metsäkeskukselta vai ely-keskukselta. Mikäli kyseessä on puunajoon tarkoitettu metsätie, tukihakemus osoitetaan metsäkeskukselle.
Sillanrakentamisen hintalappua paisuttaa ympäristöviranomaisen omaksuma tulkintalinja, jonka myötä putki- eli rumpusiltahankkeiden toteuttaminen on vaelluskalakohteissa mahdotonta.
Kun siltaa ryhdytään korjaamaan, huomiota on syytä kiinnittää sillan kannen korkeusasemaan. Vuosikymmenet palvellut silta on tienpinnan tasoon nähden usein joko montussa tai sitten pahkalla, jolloin sillalle ajava puutavara-auto antaa sille mojovan jytkyn.
”Kunnostuksessa kansi asemoidaan oikeaan korkoon, jolloin siltaan kohdistuu mahdollisimman pieni rasitus”, Poropudas sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
