Miten maittaa uni ilmassa leijuvassa teltassa? – Kokeilimme Tentsile-hotellia Verlassa

Hotellihuoneemme, Tentsile Kaarna, leijuu metrin korkeudella maasta. Se on kiinnitetty kolmella vahvalla liinalla rinteessä kasvaviin honkiin.

Lähin huone, valokuvaajalle varattu Tentsile Petäjä, on parin­kymmenen metrin päässä, ilmassa sekin. Ylempänä rinteessä näkyy lisää puihin viritettyjä majapaikkoja.

Olemme Kouvolassa Tentsile Experience Camp Verlassa, joka sijaitsee Unescon maailmanperintökohteen hallinnoimassa metsässä. Kosken toisella puolella on Verlan puuhiomo ja pahvi­tehdas.

Varausjärjestelmästä saamamme sähköpostiviestin ohjeiden mukaisesti jätimme auton tehdasmuseon parkkipaikalle ja kävelimme yöpymisvehkeiden kanssa metsä­hotelliin.

Vastaanottotiskiä ei ole, vaan sisäänkirjautuminen tehdään sähköpostin linkistä. Sen tehtyäni saapuu viesti, jossa on avainkoodi varusvajaan ja uittotupaan.

On pakko vilkaista vielä ohjeita:

”Juomavettä saa sauna 1:n vesipostista. Juomavesi­kanisteri löytyy uittotuvalta. Polttopuita löytyy vajasta, joka on tuloreitillä ison keltaisen talon edessä. Sadetta on tullut paljon eikä varoituksia ole, joten voitte tulistella vapaasti. Puunkantotelineet löytyvät tuvalta ja saunalta. Sauna lämmitetään omatoimisesti.”

Hotellialueella on hiljaista. Ei hälinää. Vain puita ja puihin kiinnitettyjä telttoja.

Tentsile Experience Camp Verlan kaikista teltoista on järvinäköala. Halukkaat voivat kokeilla myös melomista tai suppailua. Kuva: Johannes Wiehn

Laitamme kantamuksemme suojaan tentsilen alle. Siinä ne eivät ole samalla lailla tiellä kuin perinteisen teltan eteisessä.

Tentsile-puumajoite on teltan kaltainen, mutta se viritetään kiinnikkeistään puunrunkojen varaan. Se on kuin ilmassa leijuva kevyt maja tai telttakankaalla katettu riippumatto.

Verlan telttakylässä on kaksi kolmen yöpyjän tentsileä ja neljä kahden hengen telttaa. Jokaisen edessä on taulu ja käyttöohjeet. Tentsilen sisällä ei saa olla jalkineet jalassa, eikä siellä saa pomppia tai ruokailla.

Hotellin tukikohtana toimii vanha uittotupa, joka on osa maailmanperintökohdetta. Siinä on pari petipaikkaa ja kaasulla toimiva jääkaappi. Siellä oleilivat aikoinaan tukkijätkät, jotka uittivat puuta Kymijoen varren paperitehtaisiin. Nyt sinne saa vetäytyä, jos yö puussa alkaa tuntua tukalalta.

Iltapäivällä neljän jälkeen hotelliin saapuu lisää vieraita. Helsinkiläiset Paula ja Paul Ristoja kantavat tavaransa kaksikerroksiseen Tentsile Taskuun, jonka keihäsrauskun muotoinen yläosa soveltuu kolmelle yöpyjälle. He tulivat tutustumaan Verlaan ja päättivät kokeilla uutta majoitusmuotoa.

”Luontomatkailu on meille kova juttu. Haluamme jättää matkailurahat kotimaahan”, Paula sanoo.

Mukaansa Ristojat houkuttelivat tamperelaisen ystäväpariskunnan Tarja ja Arto Julkusen. Nämä majoittuvat rannan tuntumassa leijuvassa Tentsile Hongassa.

”Ensikertalaisia tentsilessä”, Arto kertoo. ”Innostuttiin kokeilemaan. Olemme luonto­ihmisiä, sienestäjiä ja marjastajia.”

Ystävykset siirtyvät rantaan ja ennakolta varaamaansa telttasaunaan. Se kuuluu majoituksen hintaan, samoin kuin suppailu­laudat, kanootit, potkupyörät ja soutuvene.

Matkailuyrittäjä Sami Hänninen kävi tarkistamassa tentsilen kiristykset. Kuva: Johannes Wiehn

Matkailuyrittäjä Sami Hänninen tarkistaa kallion laella olevan tentsilen kiristyksen ja näyttää, kuinka sinne käydään sisälle. Ei pää edellä niin kuin luulisi, vaan istahtamalla laidalle.

Hänninen ei käy Verlan telttaleirissä päivittäin, mutta ilmoitusjärjestelmän kautta hänet saa kiinni vuorokauden ympäri.

”Tämä on yksi tapa tuoda suomalaiset takaisin metsään”, Hänninen sanoo. ”Täällä yöpyessä voi nauttia luonnosta niin, että puitteet ovat kunnossa. On sauna ja puuceet, nuotiopaikka ja klapeja.”

Viime kesänä Verlan tentsile-leiri oli avoinna ensimmäistä kesää. Yöpyjinä oli etenkin lapsiperheitä ja nuoria pariskuntia.

”Täysin automatisoitu palvelu pitää kustannukset kurissa”, Hänninen sanoo.

”Myös koko alueen voi varata itselleen, vaikka käyttäisi vain yhtä tentsileä.”

Hänninen muistuttaa, että varauksen yhteydessä saadut ohjeet on hyvä lukea tarkkaan.

”Ihan oikeasti kannattaa ottaa mukaan makuualusta sekä pipo päähän. Viileää ilmaa nousee yöllä selkään, vaikka päivä olisi ollut lämmin.”

Julkuset ja Ristojat palaavat pyyhkeet olalla metsätietä pitkin ja huikkaavat saunan olevan vapaa.

Kävelemme Vähä-Kamposen rantaan. Aikoinaan samassa kohdassa oli satama tukkia kuljettaville proomuille. Uittoajoista jäljellä on ruostunut vaijerikela ja metallirakenteita.

Telttasaunan löylyt ovat pehmeät ja kosteat. Vettä saa viskoa kunnolla eikä olo tunnu tukalalta. Terassi jatkuu laiturille. Järveen ei kannata sukeltaa pää edellä, sillä vanhassa uittovesistössä virta kuljettaa mukanaan kaikenlaista.

Saunan jälkeen teemme tulet ja kokkailemme nuotioperunoita. Käpytikka tiksuttelee elokuisen illan hämärtyessä.

Kaikki metsähotellin vieraat kokoontuvat nuotion äärelle. Tarinoita kerrotaan, kunnes tuli alkaa hiipua ja pimeys laskeutuu esiripun tavoin. Väki vähenee, kun kukin etsii otsalampun tai kännykän taskulampun kajossa polun yöpymispaikalleen.

Telttaan nouseminen ja teltasta poistuminen vaativat vähän totuttelua. Kuva: Johannes Wiehn

Yöpuulle asettauduttua tulee mieleen, että olisi pitänyt avata tentsilen sadesuoja nähdäkseen tähtiä. Mutta jos sataisi, vesi löisi sisään verkkokankaan läpi.

Uni ei tule heti. Kylmyys sen sijaan saapuu, vaikka alustana on joogamatto ja viltti ja kesämakuupussin lisäksi lämmikkeenä on täkki. On pakko nostaa hupparin huppu pään suojaksi ja vetää villasukat jalkaan.

Yksittäinen punarinta ääntelee yössä. Lentokone kiitää yli. Muuten on hiljaista.

Kahden hengen teltassa ei voi käpertyä omaan rauhaan kuin hetkeksi, sillä yöpyjät valuvat reunoilta keskelle toistensa viereen. Vähitellen silmäluomet alkavat tuntua raskailta.

Täyttynyt virtsarakko havahduttaa hereille. Nuotiolla tuli juotua yksi olut liikaa. On pimeää, joten täytyy olla yhä yö. Hapuilen kännykän ja tarkistan ajan. Puoli kolme.

On pakko käydä tyhjentäytymässä. Samalla tulee selväksi, ettei tentsilestä voi poistua herättämättä toista yöpyjää. Hotelli­huone huojuu, kun kampean makuupussista ulos, avaan suojuksen, asettaudun istumaan teltan reunalle, etsin kenkäni ja hyppään alas. Takaisin tullessa samat vaiheet päinvastaisessa järjestyksessä.

Hetken valvottaa taas, kunnes uni voittaa.

Aamulla havahdun sateen ääniin. Havainto tarkentuu: ääni tuleekin tuulesta. Tutkin kädellä kattoa ja etsin siitä roikkuvia silmälaseja. Löydän sellaiset, mutten omiani.

Laskeuduttuani villasukissa varvikkoon valokuvaaja tulee vastaan rannan suunnasta. Hän on kuulemma ollut jalkeilla jo pari tuntia, seitsemästä lähtien.

Pakkaamme tavarat kasseihin, siistimme harjalla ja rikkalapiolla tentsilen pohjan ja palaamme autolle. Check out eli telttaleiristä uloskirjautuminen pitää muistaa tehdä ennakkoon saadusta linkistä.

Ravintola Verlassa tapaamme Julkuset kahvikuppien äärellä. Tarja oli herännyt jo puoli kuudelta. Unimittarin mukaan Arto ei nukkunut ollenkaan, mutta niin mittari kuulemma väittää tavallisestikin.

”Nukkumisasento vaati tasapainottelua”, Arto kertoo. ”Yritin asettua kantavan sauman kohdalle. Jos olisi isompi ryhmä, samankokoisten kannattaisi yöpyä samassa teltassa.”

Arto kehuu maisemia ja alueen väljyyttä. Myös siisti puucee ja uittotupa miellyttivät. Ja varsinkin telttasauna.

Ristojat saapuvat hekin aamukahville kertomaan kokemuksiaan. Paulalla oli aluksi hankaluuksia kääntää kylkeä, varsinkin kun ilmatäytteinen makuualusta liukui alta sivuun. Paula otti katon sadesuojan pois, katseli pitkään tähtitaivasta ja näki yhden tähdenlennonkin.

Paul puolestaan joutui pähkäilemään, kuinka ujuttautua kaksikerroksisen teltan yläkertaan kapeasta aukosta.

”Tottumiskysymys”, Paul arvioi. ”Kolmantena yönä nukuttaisi jo. Kiipeilyä ja surffaamista harrastava parikymppinen kummityttöni pärjäisi varmasti mainiosti.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2021.

• Suomessa on kymmenkunta virallista Tentsile Experience Campia Saaristomeren kansallispuiston ja Inarin välillä.
• Tavoitteena on, että yöpymisistä ei jää luontoon jälkiä. Puumajoitteita ei viritetä sellaisiin kohtiin, joissa yöpyjät esimerkiksi talloisivat jäkäliä. Telttaleirikonseptissa luvataan istuttaa 20 puuta jokaista yöpymistä kohden.
• Varusteiksi tarvitaan makuu­pussi, tyyny, makuu­alusta tai patja, otsalamppu, pipo, sään mukainen vaatetus, juomapullo ja eväät.
• Esimerkiksi Verlassa teltta­leirisesonki alkaa toukokuussa ja jatkuu syyskuulle.