Moni vanha sahuriaikoo luovuttaa
Pieniä sahoja edustavan Sahayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Raimo Etelä arvelee, että vanhimmat sahurit lopettavat, kun CE-pakko alkaa ensi vuoden heinäkuussa. Nuoremmista moni vielä miettii, mitä pitäisi tehdä.
Sahureille CE-merkki tarkoittaa tuotantomanuaalin tekoa, virallisen lujuusluokitteluoikeuden hakemista, alkutarkastusta sekä vuotuisia tarkastuksia. Lujuusluokittelua varten on oltava valaistu halli.
Kustannukset ovat merkittävät pienillä sahausmäärillä.
EU haluaa taata, että sahatavaran laatu on joka puolella Eurooppaa sama. Tämä helpottaisi vientiä ja lisäisi siten kilpailua rakennustuotemarkkinoilla.
Etelän kokemusten mukaan jalo tarkoitus ei toteudu toivotulla tavalla. Suomen ulkopuolella direktiivejä kun ei oteta niin tarkasti.
”Sloveniassa CE-merkistä ei välitetä ja tavaraa myydään suuremmilta sahoilta ristiin rastiin rajan yli. Paikallinen maalaissahuri ei ollut kuullutkaan asiasta.”
EU:n rakennustuoteasetus astuu kaikissa jäsenvaltioissa voimaan yhtä aikaa 1.7.2013. Merkintä on ollut mahdollista vuodesta 2006 lähtien. Monissa jäsenmaissa lujuuslajitellun sahatavaran CE-merkintäpakko alkoi viime vuodenvaihteessa.
Etelän mukaan Suomessa ollaan lujuuslajittelemattoman sahatavaran suhteen avarakatseisempia maaseutukunnissa kuin kaupungeissa. ”En tykkää siitä kirjavuudesta. Kaikkialla pitäisi olla samat säännöt.”
Etelä arvelee monen piensahan keskittyvän jatkossa rahtisahaamiseen eli asiakkaiden omiin puihin välttyäkseen byrokratialta ja kustannuksilta.
Hän arvostelee kilpailun puutetta tarkistuksissa. CE-merkinnän tarkistuksia tekevät Inspecta Oy ja VTT.
”Kuka pesee tästä rahat? VTT ottaa 200 euroa tunnilta. Siitä tulee yhtäkkiä monta tuhatta euroa, kun ajetaan Espoosta Juukaan.”
Ympäristöministeriön Matti J. Virtasen mukaan tarkastukset ovat avoimia vapaalle kilpailulle.
”Ympäristöministeriö hyväksyy päteväksi todistetut ja muut kriteerit täyttävät toimielimet ja ilmoittaa ne Brysseliin ja muille jäsenvaltioille. Myös ulkomaista toimielintä voi käyttää”, Virtanen sanoo.
Hänen mukaansa sahurit voivat toimia yhteistyössä CE-merkin saamiseksi. Jokainen tarvitsee oman tuotantomanuaalin, mutta lujuuslajittelun voi ulkoistaa.
Vaikka merkintäpakko alkaa vuoden päästä, tuotantomanuaalien malliasiakirjoja valmisteleva työryhmä painiskelee vielä käännöskukkasten kanssa.
”Direktiivissä mainitaan, että itsekantavat, massiivipuiset lattialaudat tarvitsevat CE-merkin. Eihän sellaisia ole olemassakaan”, Etelä päivittelee.
Virtasen mukaan kummallisuus on standarditekstissä, jonka käännättämisestä suomen kielelle vastaavat toimialajärjestöt.
”Todennäköisesti on kysymys lattialautoja koskevasta standardista. Puupuolen standardisvastuu oli viime vuoden loppuun saakka Metsäteollisuus ry:llä. Nyt vastuu on Rakennustuoteteollisuus RTT:llä”, Etelä sanoo.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
