Suomalaiset syövät harmillisen vähän lähikalaa – sisävesien särkisaalis voitaisiin viisinkertaistaa

Särkikaloja nuotattiin Lahden Vesijärvellä vuonna 2016 ravinteiden poistamiseksi. Tulevaisuudessa saalismäärien toivotaan kasvavan ja kalojen päätyvän ihmisten lautasille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuva: Jukka-Pekka Lindbäck

Särjen pyyntimäärä on mahdollista ainakin viisinkertaistaa 20 miljoonaan kiloon Suomen sisävesissä. Viime vuosina särkeä on pyydetty 2–4 miljoonaa kiloa. Särkikalakantoja tutkineen Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Lappalainen kertoo, että tiedot särkikalakannoista ovat yhä huterat.

Särkikaloihin kohdistuu uudenlaista pyynti-intoa, kun ihmiset haluavat vähentää vesistöjen rehevöitymistä ja hillitä ilmastonmuutosta syömällä lähikalaa.

Särkikalat hyötyvät ilmastonmuutoksesta, joten olosuhteet kantojen kasvulle ovat suotuisat. Lappalaisen mukaan myös arvokalakannat hyötyvät kilpailevien särkien pyynnistä.

Yllättäen Saaristomerellä särjen pyyntiä ei ole varaa lisätä paljonkaan vaarantamatta kantaa. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2011 käynnistämä särkien poistohanke rehevöitymisen hillitsemiseksi viisinkertaisti rannikon särkisaaliit, mikä alkoi näkyä särkikannoissa muun muassa kalojen koon pienentymisenä. Lappalaisen mukaan särkien pyyntiä voitaneen tehostaa rannikolla nykyisestä puolesta miljoonasta kilosta miljoonaan kiloon.

Sen sijaan Saaristomeren lahna näyttää kestävän pyyntiä hyvin. Nykysaalis, noin 0,6 miljoonaa kiloa vuodessa, voitaisiin nostaa muutamaan miljoonaan kiloon.

Kaiken kaikkiaan särkikalojen pyynti on pientä verrattuna esimerkiksi Suomen silakkasaaliiseen, joka ylsi viime vuonna 126 miljoonaan kiloon. Särkiä pyydettiin sisävesiltä ja rannikolta yhteensä 2,3 miljoonaa kiloa ja lahnaa 1,9 miljoonaa kiloa. Sisävesillä valtaosa särkikalojen pyynnistä on vapaa-ajankalastusta.

Erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että särkikalojen pyynnin tehostaminen sisävesissä parantaisi vesistöjen tilaa ja vähentäisi ravinnevalumia Itämereen. Myös muikkusaaliin voisi kaksinkertaistaa ja ahvenenkin pyyntiä lisätä.

Knuuttilan mukaan tehokas tapa pienentää ruokavalionsa hiili- ja ravinnejalanjälkeä on korvata lihaa kestävästi pyydetyllä lähikalalla. Suomalaiset syövät noin 7–8 kiloa kotimaista villikalaa vuodessa henkeä kohden perkaamattomana kalana laskettuna. Potentiaali on vähintään 30–40 kiloa.

Lihaa suomalaiset syövät noin 80 kiloa vuodessa kokonaisina ruhoina mitattuna. Korvaamalla puolet ruokavalionsa lihasta Itämeren kalalla, pienenee oma ravinnejalanjälki jopa kolmella neljäsosalla.

Knuuttila varoittaa, että jos tilanne ei muutu, kuormitus Itämereen jatkuu tai jopa lisääntyy, kun eläinproteiinia tuotetaan kasvaville Kiinan markkinoille.

John Nurmisen säätiön vetämässä Baltic Fish -hankkeessa pyritään edistämään särkikalojen pyyntiä ja hyödyntämistä Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Ruotsalaisilla ei ole perinnettä särkikalojen syöntiin, mutta ympäristötietoisuuden noustua kiinnostusta voisi herätä. Suomessa on jo tullut markkinoille monenlaisia särkikalatuotteita, kuten säilykkeitä, pihvejä ja lahnajauhelihaa.

Kalastamalla tuhat tonnia särkikaloja, saadaan kahdeksan tonnia fosforia pois Itämerestä.