Punkkien välittämät sairaudet eivät välttämättä vähene vain hirvieläinten määrää supistamalla

Valkohäntäpeurakannan tiheys ja borrelioositapaukset eivät näytä olevan kytköksissä toisiinsa.  Kuva: Hannu Huttu

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ilmoitetaan vuosittain noin 2 000 ihmisen borreliainfektiosta. Lisäki lievempiä infektioita saa noin 5 000–6 000 ihmistä vuodessa. Määrät ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa, mutta aivan viime vuosina tapausten lisääntyminen ei ole ollut merkittävää.

Moni arvelee, että punkkien välittämiä sairauksia saataisiin vähennettyä supistamalla hirvieläinten määrää, jolloin punkeilla olisi vähemmän isäntäeläimiä.

Valkohäntäpeurakannan tiheys ja borrelioositapaukset eivät näytä olevan kytköksissä toisiinsa. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan peurat levittävät punkkeja, mutta niiden yhteys aivokuumeeseen ei ole yhtä suoraviivainen.

Useimmat eläimet ja linnut voivat toimia puutiaisten isäntinä, mutta vain tietyt lajit voivat toimia borreliabakteerien isäntinä.

”Esimerkiksi jänikset, rusakot ja supikoirat pystyvät toimimaan isäntinä sekä puutiaisille että borreliabakteereille, kun taas hirvet, valkohäntäpeurat ja metsäkauriit eivät pysty”, kertovat Mikael Wikström Suomen riistakeskuksesta ja Petter Kjellander Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU) viime vuonna tekemässään selvityksessä, jota ei ole julkaistu kuitenkaan tieteellisessä vertaisarvioidussa lehdessä.

Lajeilla, jotka voivat toimia sekä puutiaisten että borreliabakteerien isäntinä, voi olla suuri merkitys borrelioosiriskiin. Niinpä ihmisten riski in sairastua borrelioosiin linkittyy vahvimmin myyrien, supikoirien, jänisten ja rusakoiden runsauteen. Tarkkaa tietoa ei kuitenkaan ole, siitä, koska aihetta on Suomessa tutkittu vain vähän.

Luonnossa liikkujien on hyvä edelleen tehdä itselleen ja lemmikeilleen punkkitarkastus päivittäin. Punkkiaika ei ole vielä ohi, vaan niiden suhteen kannattaa olla tarkkana kunnon pakkasiin asti, Etelä-Suomessa jopa marraskuulle.

(Juttua on päivitetty 11.10.2023: Juttuun lisätty lievempien infektioiden määrät sekä tieto, ettei Wikström/Kjellanderin tutkimus ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä. Myös tieto Weclimit-hankkeen tuloksista lisätty.)