Yliö: Vanhat kaivosalueet valjastettiin Kiinassa tyrnipelloiksi – Suomessakin voitaisiin testata vastaavaa

Ordoksen Dongshengin tyrniviljelmän johtaja He Mei Li esittelee viljelmäänsä. Kuva: Heikki Kallio

Kävin 36 vuotta sitten työmatkalla Kiinassa Shanxin alueella pienessä Li Shin kaivoskaupungissa, joka oli läpitunkemattoman savusumun peitossa. Läheisen Taiyuanin miljoonakaupungin lapset eivät olleet milloinkaan nähneet tähtiä. Kaupungin ilma oli maailman saastuneinta.

Alueen ongelmat johtuivat hiilen poltosta.

Syyskuussa 2025 vierailin Shanxista pohjoiseen sijaitsevan Kiinan Sisä-Mongolian Ordoksen kaupungissa, jonka väkiluku on nopeasti ylittänyt kahden miljoonan rajan. Kaupungin äkillinen kasvu johtuu valtavien hiilikaivosten avaamisesta.

Sekä Ordoksen että Taiyuanin ilma on nyt kirkasta. Miten tämä on mahdollista?

Kiina uudisti kaivoslainsäädäntöään viime vuosituhannen lopulla. Näkyvä muutos tapahtui uusien määräysten ja valvonnan ansiosta, vaikka hiilen poltto ei ole vähentynyt.

Kaivosten toimintaluvat edellyttävät perusteellista valmistelua ja kaivoksen ehtymisen jälkeistä montun täyttöä ja maa-alueen kunnostusta. Kaivoksen sulkemista seuraavat toimenpiteet riippuvat alueen erityispiirteistä: joko kasvatetaan metsää, viljellään elintarvikekasveja – maissia, auringonkukkaa, tyrniä –, rakennetaan teollisuusalueita tai pystytetään aurinkopaneelikenttiä.

Ordoksen kaupungin keskustassa on suuri tekojärvi vanhan kaivoksen paikalla. Alue on kunnostettu virkistyskäyttöön.

Yksi suuri ongelma on kuitenkin edelleen jäljellä: hiilidioksidi. Kiina tupruttelee edelleen 10 miljardia tonnia hiilidioksidia ilmakehään vuosittain, mikä on ylivoimaisesti maailman suurin maakohtainen määrä ja valtava ympäristöongelma.

Maan hiilidioksidipäästöt ovat henkeä kohden laskettuina samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa tai EU:n alueella ja noin puolet USA:n ja eräiden arabimaiden päästöistä.

Voimalaitosten savukaasujen noki otetaan jo talteen hyötykäyttöön, mutta hiilidioksidin kierrätys uusiksi tuotteiksi on vasta aivan alkutaipaleella.

Muita keskeisiä ympäristötavoitteita ovat vesistöjen kunnostus ja maan eroosion estäminen metsityksellä.

Kiinan metsityksen erityiskasvi on tyrnipensas. Turun yliopiston rehtori, professori Arne Rousi oli yhtenä maailman johtavista tyrnitutkijoista 1980-luvulla perustamassa Kiinaan kansainvälistä tyrnitutkimuskeskusta, ja siitä asti Turun yliopiston tutkijat ovat olleet toiminnassa aktiivisesti mukana.

Ordoksen kaupunkia ympäröivällä niukkakasvuisella Sisä-Mongolian maaseudulla on vuodesta 1988 lähtien metsitetty tyrnipensailla 1 400 neliökilometrin alue erityisesti Huang Hen eli Keltaisen Joen valtaväylän valuma-alueella. Kasvustoista 70 neliökilometriä on kunnostettujen hiilikaivosten alueilla olevia kaupallisesti hyödynnettyjä viljelmiä.

Käytössä on kymmenkunta tyrnilajiketta, joista parhaat ovat peräisin Venäjältä.

Kävin vierailulla Dongshengin 2,5 neliökilometrin ”tyrniteollisuuspuistossa” entisen hiilikaivoksen alueella. Marjoista valmistetaan mehuja, juomia, mausteita ja terveystuotteita. Yksi erityistuotteista on flavonoidikonsentraatti. Tyrniraaka-aineista valmistetaan myös rehuja porsaille, lampaille, kanoille ja kaloille.

Toiminnan liikevaihto on noin 500 miljoonaa yuania (60 miljoonaa euroa) vuodessa.

Viljelmillä on 30 työntekijää, ja alue tuottaa noin 60 tonnia marjaa vuodessa. Sato riippuu erityisesti vesitilanteesta. Kenttä sijaitsee 1 200 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä meidän mittapuullamme on melko eteläinen sijainti – tarkalleen ottaen 39°45′ pohjoista leveyttä.

Tyrniviljelmän perustettiin täyttämällä entinen hiilikaivos sieltä louhitulla sivukivellä ja levittämällä päälle alkuperäinen pintamaa. Ennen kaivostoiminnan alkua alueella oli ollut vain niukkaa kasvustoa, joka vuodenajasta riippuen saattoi vihertää. Vesihuoltoa on parannettu ylämaastoon sijoitettujen vesivarastojen avulla.

Tyrnipensaat istutettiin alueelle 6–10 vuotta sitten.

Voiko Suomi ottaa oppia Kiinasta?

Turun yliopisto on perustanut tyrniviljelmiä muun muassa ympäristövaikutusten testaamiseksi ja marjan elintarviketeknologiseen tutkimukseen.

Suomessa vesistöjen suojavyöhykkeillä Kiinan opit voivat olla vain periaatteellisia kannustimia. Kiinassa Keltaisen joen veden keltaisuus on vähentynyt vuosikymmeniä kestäneiden valumia estävien massiivisten tyrni-istutusten johdosta.

Toinen oppi, mikä on vasta pohdinnassa, on Suomen kaivoskuilujen täyttö sivukivellä ja pintamaalla Ordoksen mallin mukaiseen metsitykseen tai muuhun hyötykäyttöön. Juuri nostetut kaivosverojen tuotot tarvittaneen kuitenkin kuntien ja valtion yleisiin tarpeisiin eikä kaivoskuiluihin.

Se suurin ongelma kaivosten jälkihoidossa onkin raha. Kansainväliset kaivosyhtiöt tietävät, että Suomessa työvoimakustannukset ovat monikymmenkertaiset verrattuna vaikkapa Kongoon tai Chileen. Uusien kaivosten avaaminen Suomessa voisi hiipua väliaikaisesti uusista raskaista mutta välttämättömistä rahastointivelvoitteista, joilla taattaisiin entisten kaivosten kunnostus.

Heikki Kallio

Turun yliopiston emeritusprofessori