Lukijalta: Tuulivoimalat jatkavat maaseudun hyväksikäytön perinnettä

Tuulimylly. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Suomen maaseutu on aina ollut se pankki, reservi ja ruokavarasto, johon hädän tullen on turvauduttu. Suuret nälkävuodet, sodat, siirtolaisten asuttaminen, aina on maaseutu ollut se osapuoli, johon hädässä on turvauduttu ja jota on käytetty hyväksi.

Pitkän aikaa Suomi sai olla rauhassa. Viimeaikainen kehitys Ukrainan sodan myötä on tuonut jälleen uhkia ja ahdistusta maamme kohtalosta. Mutta uhkia on myös lähempänä. Orpon hallitus jatkaa tuulivoiman vahvaa tukemista, jonka Mauri Pekkarinen käynnisti ilman minkäänlaisia rajoituksia. Nyt Pekkarinenkin myöntää, että lainsäädäntö kaipaa uudistamista.

Kyllä niitä korpia piisaa, tuulimyllyjä ei tarvitse rakentaa asutuksen viereen. Orpon hallitus toimii kuitenkin juuri päinvastoin. Sen sijaan, että hallitus tiukentaisi, se helpottaa luvitusta jopa luonnonsuojelualueille.

Nykyisiä keisareita ovat ylikansalliset tuulivoimayhtiöt. Ne rahastavat ja käyttävät kaikki mahdolliset keinot, psykologiset ja rahan voiman murtautuakseen hiljaisille maaseutukylille. Asutuksen välittömään läheisyyteen rakennettavat 300 metriä korkeat tuulivoimalat rikkovat sukupolvesta sukupolveen rakennetun ikiaikaisen maisemallisen ja henkisen yhteisön. Ei ihme, jos uhan alla olevat puolustavat kotejaan kaikin keinoin.

Kuntapäättäjät pelkäävät menettävänsä kunnan rahasammon eivätkä rohkene asettaa vähimmäisetäisyyttä tuulimyllyistä asutukseen.

Tarvitaan laki, jossa säädetään minimietäisyys. Laki helpottaa hankesuunnittelua jo ennen kaavoituksen alkua. Nyt kaavoja tehdään naapurikuntien rajoille. Näin myllyt tuovat verotuloja mutta haitat saa naapurikunta.

Kiinteistöveron huomioiminen valtion verontasauksessa kunnille vähentäisi tätä epätervettä kilpailua kiinteistöveroista.

Raimo Halttunen

kunnallisneuvos

Kangasniemi