Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Lanttua listimässä

    Lanttu- ja naurismaat vihertävät syksyllä viljapeltojen keskellä. Pinta-alat ovat pieniä, mutta ne pitävät Tomi Oksasen työn touhussa ympäri vuoden.

    Nyt eletään vuoden kiireisintä aikaa karkkilalaisella Rintelän tilalla. Lanttu- ja naurissato rupeaa olemaan varastossa ja sen pakkaaminen alkaa.

    Tomi Oksasesta, 35, tuli päätoiminen lantun- ja nauriinviljelijä sukupolvenvaihdoksessa kuutisen vuotta sitten.

    Tomin isoisän aikana lanttua kasvatettiin lähinnä eläinten rehuksi. Tomin isä aloitti lantunkasvatuksen ihmisravinnoksi vuonna 1978. Tomilla on lanttua 5,5 ja naurista 1,3 hehtaaria – määrä kuuluu Suomen mittakaavassa keskikastiin, mutta työllistää isännän lisäksi kiireaikaan pari ulkopuolista työntekijää. Myös Tomin vanhemmat osallistuvat vielä tilan töihin.

    Tilan savimaat sopivat viljelyyn hyvin, sillä lanttu kasvaa maan pinnalla ja nauris vähän maan sisässä. Käytössä on vähintään kuuden vuoden kierto viljan kanssa ja aina jossain vaiheessa on välikasvina ruis, koska sen pitkät juuret möyhentävät maata viljakasveista parhaiten.

    Kolmen kuukauden kasvu

    Lantut ja nauriit kylvetään keväällä viljojen jälkeen, kun yöpakkaset ovat ohi. Yleensä lantun siemenet pannaan maahan toukokuun 20:nnen päivän paikkeilla ja nauriin siemenet kuukautta myöhemmin.

    Nauris kasvaa noin kolme kuukautta, joten nosto alkaa samaan aikaan kuin lantulla, siinä syyskuun loppupuolella.

    Tämä vuosi oli poikkeus: kesä oli kuuma ja nauris kasvoi yltiöpäisesti. Jos syyskuun alussa ei olisi tullut sateita, satoa olisi päästy nostamaan heti viljojen puinnin jälkeen.

    Satomäärä riippuu vuodesta. Joskus laatikoita jää tyhjiksi, joskus ne loppuvat kesken. Niinkin voi käydä, että naatit paleltuvat eikä lanttuja saada ylös, sillä kone nostaa lantut naatista. Toissa vuonna jouduttiin tämän takia kyntämään parikymmentä aaria lanttua maahan.

    ”Isälle se oli kova paikka, kun osa sadosta, jota olimme pitkään varjelleet, piti kyntää maahan”, Tomi Oksanen muistelee.

    Kirput saatava kuriin

    Oksanen lannoittaa maat kylvön yhteydessä, muttei sen enempää, etteivät juurekset halkea. ”Kyllä ne kasvaa kokoonsa, jos on normaali vuosi. Tänä vuonna ovat kasvaneet niin perkuleesti.”

    Kirput saattavat tosin estää kasvun heti alkuunsa.

    ”Ne ne koko pirut on. Ne voi syödä taimet. Joka päivä käyn katsomassa ja ruiskutan kahden päivän välein. Päivää kauemmaksi reissuun ei voi alkukesästä lähteä. Jos kirppa pääsee syömään kasvupisteen, koko kasvi kuihtuu siihen.”

    Kun lehdet ehtivät peukalonpään kokoisiksi, lantuntaimi alkaa pärjätä kirpuista huolimatta.

    Mutta heinäkuussa iskee kaalikärpänen. Se munii kasviin ja sen seurauksena lantuista tulee matoisia. Taas ajetaan pellolla ruiskun kanssa.

    Taudeista möhöjuuri on kiusallinen, mutta viljelykierto estää sitä.

    Kun sato on valmis, alkaa nosto suoraan varastoon. Nostokoneen päällä työskentelee pari apumiestä ja Tomin isä ajaa. Tomi kärrää tavaraa pellolta varastoon.

    Nosto kestää kolmisen viikkoa. Lantut ja nauriit viedään ensin kylmävarastoon ja kauppakunnostetaan myöhemmin entisessä navetassa. ”Varastossa ei ole mitään haitekkiä. Vain vaa’assa on digitaalinumerot”, Tomi kuvailee.

    Kauppakunnostusta riittää maalis-huhtikuulle. Se on käsityötä: lantusta veistetään juuri ja naatti pois, nauriista vain naatintynkä. Sitten pallot pusseihin ja pakettiautolla maailmalle.

    ”On näissä näpräämistä, kun käsin veistetään jokainen.”

    Kiloinen lanttu paras

    Oksanen poimii pellolta malliksi komean, punaniskaisen lantun. Se on lajikkeeltaan Vige. Östgöta taas on vihertävä ja litteä ja Globus kuin pallo.

    ”Tällainen kiloinen lanttu on paras. Pieni lanttu on helposti tikkuinen, se ei ole kasvanut malliinsa.”

    Oksanen viljelee viljaa noin sadalla hehtaarilla, mutta vajaa seitsemän hehtaaria juureksia työllistää huomattavasti enemmän kuin vilja konsanaan.

    ”Näitä täytyy kääntää ja kaulia moneen kertaan ennen kuin nämä ovat kaupassa. Ensin vahdit ja pelaat kesällä, että viljely onnistuu, ja sitten pakkaat ja valvot varastoja talvella, ettei pakkanen pääse pilaamaan satoa. Kevätpuolella lantun laatu alkaa heiketä ja tavaraa saattaa mennä hukkaan.”

    Oksanen voisi helposti kasvattaa lanttupinta-alaa, mutta sadon pakkaamista varten joutuisi investoimaan niin paljon, että pankkivelkaa tulisi pitkäksi aikaa. Liian pitkäksi – saattaisi jäädä vielä puolivuotiaan esikoispojankin maksettavaksi.

    ”Hirmu määrähän tässä on työtä tienestiin nähden. Mutta oon syntyny tähän hullunmyllyyn. Tässä sitä vain tehdään.”