Ravintoarvokas vihannes

Kaaleissa on valinnanvaraa niin värin, muodon kuin maun suhteen. Yhteistä kaikille on hyvä ravintoarvo ja vähät kalorit.

Kaalikasvit saavat tyypillisen maun ja tuoksun rikkipitoisista glukosinolaateista ja niiden hajoamistuotteista, joiden tehtävänä lienee alun perin ollut suojata kasvia taudeilta ja tuholaisilta. Jalostuksessa glukosinolaattien määrää on yritetty vähentää, mutta nykyisin niiden terveysvaikutuksia muun muassa syövän estäjinä tutkitaan.

Kaalit säilyvät parhaiten kylmässä, 2–5 asteessa. Ne ovat herkkiä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten, kuten omenoiden, vieressä.

Suomen avomaavihannesten tuotannosta viidesosa on kaaleja. Suurin pinta-ala on kerä- eli valkokaalilla, jonka viljelyala kasvoi reilusti vuoteen 2009, samoin sato.

Eniten keräkaalia tuotettiin Pohjanmaalla, missä oli myös paras sato. Kukkakaalin tuotanto on keskittynyt Uudellemaalle, parsakaalin Savoon.

Kiinankaalia viljellään eniten Etelä-Savossa ja Ahvenanmaalla, mutta sen tuotanto on pudonnut rajusti huippuvuosista.