Maetolaeturterapijjoo

En ou mikkää maetolaetur rinsessa,

enkä muutenkaa kuninkaihe sukua.

Vuan ussein sen vierellä istuen

minä männeitä aekoja muistelen.

Tietäs paljonnii huastoo mökki tuo,

koko elämän kirjo on tuotu sen luo.

Siellä nuapurukset tapas toesesa,

pantiin järjestykseen koko mualima.

Poes männeet surtiin itkettiin,

lapsluku aejantasalle pistettiin.

Tul ilimat käsiteltyä ja kalansualiit,

onko pottu nostettu leikattu kualiit,

Yhteistä ol ilot ja surut nuo,

muistot ihan tipan silimään tuo.

Mukava ol tulla kottiin päen,

syväntä ku keventee sae näen.

Kaavaks on jiännä aeka tuo,

lähennii tästä tuonne laeturin luo.

Pirjo Nousiainen, Jylhänkylä