EU-viranomainen oksensi kampanjalleen käyttökelvottoman nimen – #Safe2EatEU vesittää tärkeän tavoitteen
Yritykset, organisaatiot ja jopa viranomaiset yrittävät jatkuvasti ujuttaa käyttöön nimiä, jotka ovat täysin kielenkäytön normien vastaisia.
Moni suomen kielen vastainen nimi aiheuttaa toimituksissa harmia. MT noudattaa teksteissä aina kielenhuollon suosituksia. Kuva: Timo FilpusRuokavirasto lähestyi tiedotusvälineitä keskiviikkoaamuna tiedotteella, jossa muistutettiin kansaa ruokamyrkytyksen riskeistä ja kerrottiin EU:n elintarvikeviranomainen Efsan käynnistämästä elintarvikehygieniakampanjasta.
Jokainen kerrankin ruokamyrkytyksen kokenut tietää, että pilaantuneen ruoan aiheuttama pahoinvointi voi olla raju kokemus ja sitä kannattaa viimeiseen asti välttää. Lieneekö tavoitteena korostaa ruokamyrkytyksen aiheuttaman pahoinvoinnin kauheutta, kun Efsassa on kampanjan nimeksi oksennettu #Safe2EatEU.
MT:n toimituksessa kampanjan nimi herätti heti ansaittua huomiota. Kollegani totesi välittömästi, että ”tuo on pakko saada etusivun otsikkoon” – ja tarkoitti luonnollisesti täysin päinvastaista.
Suomen kielessä sanan keskellä ei ole isoja kirjaimia, numeroita eikä erikoismerkkejä.
Jos ja kun kampanjan tavoitteena on saada näkyvyyttä ja sitä koskevan tiedotteen oli tarkoitus levitä tiedotusvälineiden juttuihin, ainakin meidän lehtemme kohdalla tämä kampanjan käyttökelvotonta nimeä päivittelevä kirjoitus tulee nyt todennäköisesti olemaan ainoa kerta, kun tavoite toteutuu. Selvää lienee kaikille, että se toteutuu aivan väärässä tarkoituksessa.
Lehtitekstissä yleisesti ottaen kierrämme kaikki sellaiset tilanteet, joissa joutuisimme rikkomaan suomen oikeinkirjoitussääntöjä. Siksi kirjoitamme monet yritysten, organisaatioiden, hankkeiden ja palveluidenkin nimet toisin kuin nimen antajat itse: Pro Agria, Lähi-Tapiola, Treasource-hanke ja Omavero.
Suomessa sanan keskellä ei ole isoja kirjaimia, numeroita eikä erikoismerkkejä, eikä niitä ole MT:n jutuissakaan.
Kieliopillisesti väärin kirjoitettavat nimet eivät aiheuta ongelmia vain kirjoitetussa tekstissä.
Elintarvikehygieniakampanjan nimen keksijöiltä tai kampanjan parissa työskenteleviltä on aihetta kysyä, miten he ajattelevat nimen lausuttavan ääneen ja sopiiko se edes kansan suuhun. Tuskin sopii. Useimmat joutuvat ainakin hetkeksi pysähtymään kampanjan nimen kohdalle ja pohtimaan, miten se pitäisi tulkita ja muuttaa puheeksi.
Foneettisin merkein sanoiksi auki kirjoitettuna se mennee näin: [hæʃtæɡ seɪf tu iːt i:juː]. Siitä vain muistelemaan koulun englanninkirjan sanastoa, jotta osaa tuon tulkita.
Jälleen uusi epäonnistuminen nimen keksijälle ja kampanjalle: miten kampanjasta voi keskustella, ellei tiedä, miten sen nimi lausutaan?
Sama koskee väärin kirjoitettuja yritys-, hanke- ja organisaationimiä: jos lukija joutuu murto-osasekunniksikin pysähtymään sen kohdalle, nolosti kävi.
Lukijalla ei ole koskaan velvollisuutta ymmärtää tekstiä niin kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut.
Olen takavuosina opettanut kirjoittamista ja kielenhuoltoa muun muassa maatalous- ja metsätieteen opiskelijoille. Opetukseni punainen lanka oli aina se, että kirjoittaja on vastuussa lukijalleen, ei päinvastoin.
Lukijalla ei ole koskaan velvollisuutta ymmärtää tekstiä niin kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut. Lukija tulkitsee kaiken omista lähtökohdistaan, ja hänellä on siihen oikeus.
Kirjoittajan tehtävä on kirjoittaa niin, että lukijan saama käsitys on mahdollisimman sama kuin kirjoittajan. Sitä varten meillä on yhteisesti hyväksytty kirjoitussääntöjen normisto. Sitä noudattaen viesti varmimmin välittyy tavoitellussa muodossa.
Kielenhuollon normeja rikkovat nimet ja niiden keksijät ottavat tietoisen riskin, ja jos lukija ymmärtää väärin, syy on yksinomaan kirjoittajan.
Kirjoittaja on MT:n pääkirjoitustoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
