Lukijalta: Maatalouden rakennemuutos on tragedia

Hiljentynyt navetta, ei enää tilanväen jälkiä lumessa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Suureksi ilokseni MT:ssa on ollut keskustelua maatilojen lukumäärän vähenemisestä. Tuntuu, että tähän saakka maatilojen vähenemistä on pidetty lähinnä itsestäänselvyytenä ja huomio on oikeutetusti ollut toimintaansa laajentaneissa tiloissa.

On puhuttu myös rakennemuutoksen vauhdittamisen tarpeesta.

Pitää kuitenkin muistaa, että yhden tilan laajentuessa toisen pitää pääsääntöisesti luopua. Toistaiseksi liian vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa ovatkin mielestäni jääneet toimintansa lopettaneet tilat sekä lopettaneiden viljelijäperheiden kokemukset. Kun pellot on myyty tai vuokrattu, talouskeskusten konehallit, viljankuivaamot ja kotieläinrakennukset jäävät tarpeettomiksi. Toiminnan lopettaminen voi aiheuttaa surua ja katkeruutta viljelijäperheissä, sillä jokaisella tilalla on oma historiansa.

Rakennemuutoksen uhriksi voi joutua niin suuri kuin pienikin tila. Toki ymmärrän, että osalla tiloista maataloudesta luopuminen on ollut ymmärrettävä ja perusteltu päätös.

Maaseudun autioitumista ei kannata ihmetellä, jos pudotuspeli maataloudessa on jatkuvasti käynnissä.

Rakennemuutokselle on mielestäni kaksi syytä. Ennen kaikkea huono kannattavuus sekä toisaalta yritysmäinen maatalous, joka tähtää liiketoiminnan ja voittojen kasvattamiseen. Kiistaton esimerkki tästä on suomalainen kananmunantuotanto, joka on EU-aikana ollut muuttumassa jättikanaloiden myötä teolliseksi toiminnaksi.

Valitettavasti en usko, että maatilojen määrän vähentäminen parantaa maatalouden kannattavuutta. Tilakokojen kasvaessa kannattavuusrajat ja -tavoitteet vain nousevat ja hyödyt menevät vähittäiskaupalle, maatalouskaupalle ja teollisuudelle.

Arvostan suuresti kaikkia ruuantuottajia ja toivoisinkin, että sekä suurilla aktiivitiloilla että pienimuotoisemmilla viljelmillä olisi hyvät mahdollisuudet toimia myös tulevaisuudessa.

Lauri Lepistö

Pori