Siinä missä vanhojen moottoreiden kunnostuksen perimätieto on katoavaista, tekoäly pystyy neuvomaan, miten 1970–luvun Hondan venttiilijako osuu kohdalleen.
Kun LVI-myyjä luovutti, tekoäly ratkaisi ongelman sekunneissa
Tekoälyn läpimurto ei piileskele vain toimistossa, vaan myös verstaiden nurkissa.
Tekoäly osasi vastata, miten moottoripyöräremontin sai vietyä kunnialla maaliin. Ei tosin tämän 500–kuutioisen vaan samanikäisen 125–kuutoisen 1970-luvun Hondan.30.7.202620:30
Kankkulan kaivolla–radiohupailuista jäi 1960–luvulla suomalaiseen mielenmaisemaan elämään Yleismies Jantunen.
Yleismies Jantuselle on yhä käyttöä. Kokeilkaapa soitella suuren LVI-ketjun tilauspuhelimeen ja löytää tiettyä relettä, kun ei osaa itse tarkasti kertoa, mitä haluaa. Ihmekö tuo, että puhelimessa yksityiskohtia tovin kuunneltuaan tekninen myyjä nosti kädet pystyyn ja ähkäisi ”Kysyn tekoälyltä” –siis kääntyi parhaana pitämänsä auttajan puoleen.
Kokeilin samoja kysymyksiä tekoälylle kuin vaikean tehtävän eteen asetetulle tekniselle myyjälle. Muutamassa sekunnissa valkeni, että tässä tarvitaan DPDT-tyypin rele. Tulivat myös kytkentäohjeet. Ja kaiken päälle tekoäly laati asennukseen tarvittavan ostoslistan ja etsi soveltuvimmat mallit.
”Kuinka Honda CB 125 K5–moottorin jakopään alaratas asennetaan oikeaan asentoon, kun kiilaura puuttuu?”
Tekoälyn kyky ratkaista ongelma teki niin suuren vaikutuksen, että halusin haastaa sitä kysymyksellä, joka kesällä 40 vuotta sitten oli moottoripyöräkuumetta poteneelle liki mahdoton selvitettävä: ”Kuinka Honda CB 125 K5–moottorin jakopään alaratas asennetaan oikeaan asentoon, kun kiilaura puuttuu?”.
Ilmainen tekoälysovellutus antoi tarkan korjausohjeen muutamassa sekunnissa, mistä 1980–luvulla ei voinut unelmoida. Sen avulla remontti olisi onnistunut 16–vuotiaalta. Toki voi pohtia, olisiko silloin nuorelta jäänyt jotain elämässä tärkeää oppimatta, kun remontti onnistumisineen ja epäonnistumineen olisi kesän sijasta onnistunut päivissä ja vieläpä ilman työläästi avautuvan englanninkielisen korjausoppaan tavaamista.
Ennen harrastajaongelmien ratkaisuun tarvittiin “se yksi tyyppi joka tietää”, nyt tieto on jokaisen saatavilla aikaan ja paikkaan katsomatta. Myöhempi historiankirjoitus paljastaa meidän tekoälyä ihmettelevien eläneen keskellä muutosaikaa.
2020–luku rinnastuu höyryvoiman tulon kaltaisiin teknologiahyppyihin, jotka muuttivat yhteiskuntia peruuttamattomasti. Muutokseen liittyi silloinkin pelkoja, kuten tekoälyyn nyt. Aikansa ihmettä rautatietä katsomaan lähtenyt Liisa piti junaa varmuuden vuoksi syntisenä ja luonnottomana koneena Juhani Ahon romaanissa, kunnes voitti pelkonsa.
Tekoälymuutokseen liittyvän ahdistuksen kynnyksellä vanhojen muistelu voi hyvinkin rauhoittaa. Aiemmin jokaisessa kylässä asui yleismies Jantunen tai muu taitaja, joka tiesi, miten pärehöylä korjataan tai maamoottorin sytytys säädetään. Nyt Jantunen kulkee mukana taskussa pajalle ja talliin. Se voi olla tekoälyn tuoma suurin yhteiskunnallinen muutos: asiantuntijuus ei enää asu vain harvoilla. Se seuraa meitä kaikkialle.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
