Kun mikään ei kelpaa

Itämeri on koko Pohjois-Euroopalle huolenaihe. Merialueen eli altaan ympärillä on miljoonakaupunkeja, laajoja maaseutualueita ja paljon raskasta teollisuutta ja alkutuotantoa. Itämeren alueella asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, joiden jätteet ovat vuosisatojen ajan valuneet mereen ja saastuttaneet sitä.

Tänä kesänä Itämereltä on kuulunut sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että Suomenlahden itäosa on alkanut puhdistua. Tähän vaikuttaa Pietarin puhdistamojen valmistuminen.

Myös Venäjän ja Puolan rannikolla olevien fosforitehtaiden päästöjä on pantu kuriin. Silti esimerkiksi puolen miljoonan asukkaan Kaliningrad laskee edelleen kaikki jätevetensä Itämereen ilman puhdistusta.

Huono uutinen on se, että sinilevää on tänä vuonna tavallista enemmän. Tämä johtuu siitä, että kesä on ollut kuuma ja ravinteet Itämeren syvyyksistä ovat lähteneet merivirtojen mukana liikkeelle.

Mutta mitä sanoo ministeri Niinistö kaikesta tästä? Hän heittää MTV:n kolumnissa likasangon kotimaisen maatalouden niskaan.

Niinistö sanoo, että Suomen maatalouden etujärjestöt taistelevat ravinnepäästöjen vähentämistä vastaan. Siinä siis syy Itämeren tilaan.

Niinistön väitteet ovat paitsi vääriä myös vaikeasti käsitettäviä. Vaikka maatalous Suomesta lopetettaisiin, Itämeri ei siitä paljon piittaisi. Näin näyttävät tiedemiesten laskelmat.

Maatalous on hyvin tietoinen ravinteiden kierrätyksen merkityksestä ja toimeen on tartuttu. Ja juuri maataloudessa on tehty tehokkaita suojelutoimia ja saatu viljelijät sitoutettua siihen, että ravinnepäästöt ovat vähentyneet ratkaisevasti. Samalla tavalla tulisi edelleen vähentää asutuksen tuottamia päästöjä.

Tämä ei kuitenkaan kelpaa Niinistölle. Tulipalo on väärin sammutettu.