Alkuperän salailulla petetään kuluttajaa

Monet pikaruokaketjut pimittävät tietoa annostensa raaka-aineiden alkuperästä. Tämä kävi ilmi, kun Maaseudun Tulevaisuus koetti selvittää yleisimpien pikaruokien kotimaisuusastetta (MT 24.7.).

Globaali pikaruokajätti Subway ei suostunut kertomaan MT:lle raaka-aineittensa alkuperästä muuta, kuin että lihatuotteet tulevat "ympäri maailmaa". Kotimaisen Picnic-ketjun yrittäjillä ei taas aina ole alkuperätietoa, "koska se vaihtelee".

Vaikka MT kysyi nimenomaan ruuan raaka-aineista, ketjut olisivat usein laskeneet annosten kotimaisuusasteeseen mukaan palkat sekä tilavuokrat siivouskuluja myöten. Yleensäkin alkuperätietojen kertominen tuntui tuskallisen vaikealta.

MT:n penkoessa asiaa myymälätasolla selvisi, että Picnic saa lihansa suomalaisen kinkun lisäksi muun muassa Thaimaasta, Saksasta, Ruotsista ja Irlannista. Patongit ja croissantit ketju hankkii Ranskasta. Subwayn myymälässä alkuperätietoja ei ollut saatavissa lainkaan.

Maailman tunnetuin hampurilaisketju McDonald's ei kertonut kotimaisuusastetta, mutta kysytyt raaka-aineet viljatuotteita lukuun ottamatta olivat tuontitavaraa. Rolls ilmoitti ruokansa olevan peräti 87-prosenttisesti kotimaista, mutta ketju ei tiennyt sämpyläviljansa olevan liki puoliksi ulkomaista.

Suomen suurin hampurilaisketju Hesburger korosti takavuosien mainonnassaan kotimaisuutta. Nyt ketju laskee myymänsä ruuan kotimaisuusasteen olevan vain 30–40 prosenttia.

Salailuun ja kiertelyyn on syynsä. Yli puolet Suomessa myytävän pikaruuan raaka-aineista on tuontitavaraa, mitä ei selvästikään haluta markkinoinnissa korostaa.

Pikaruuan suosio on kasvanut mukavasti. Kyse on miljardibisneksestä, jossa kuluttajalle myydään makujen lisäksi nopeutta ja vaivattomuutta.

Ketjujen avokeittiöissä annoksia kokoava henkilökunta antaa kuvan miltei paikallisesta tuotannosta – sitä pikaruoka voisi hyvin ollakin. Ketjut tarjoavat myös tärkeitä työpaikkoja nuorille.

Kun pikaruuan julkikuva on muuten varsin hyvä, on jokseenkin käsittämätöntä, miksi ala riskeeraa brändinsä epämääräisillä hankinnoilla. Onko vuosien keskustelu ruokaketjun avoimuudesta ja luottamuksesta mennyt ketjuilta kokonaan ohi?

Kuluttajat korostavat oikeuttaan ruuan alkuperätietoihin. Tiedon pimittäminen onkin käytännössä asiakkaan pettämistä.

Kuluttajaliiton ruoka-asiantuntija Annikka Marniemi harmittelee MT:lle, ettei ravintoloilla edelleenkään ole velvollisuutta ilmoittaa raaka-aineittensa alkuperää. Jos sitä ei kysyttäessä osata kertoa, Marniemi kehottaa asiakasta äänestämään jaloillaan. Se on hyvä ohje.

Suomen ruokamarkkinat ovat avoimet, ja lainsäädännöllisesti riittää usein se, että ruoka tiedetään turvalliseksi. Sääntely ei vähene laatimalla lisää säädöksiä, joten ruoka-annosten pakollisiin alkuperämerkintöihin saa suhtautua varauksella.

Sääntelyn sijaan olisi parempi, jos pakko tulisi markkinoilta. Jos ravintola-asiakkaat eivät suostu syömään alkuperältään hämäriä annoksia, tieto alkuperästä alkaa löytyä nopeasti.

Kuluttajien pitäisi aktiivisesti tarttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Tieto huijauksesta leviää nykyisin nopeasti sosiaalisessa mediassa, mutta myös perinteisen median on hoidettava vahtikoiran roolinsa.

Kuluttajat suosivat ruokakaupassa kotimaista. Valtaosa tuontiruuasta – lihasta, makkaroista, leivästä ja maitotuotteista – virtaakin Suomeen ravintoloiden ja suurkeittiöiden kautta.

Moni suomalainen haluaa valinnoillaan tukea kotimaista työtä ja tuotantoa. Jos tieto alkuperästä pimitetään, menee pohja myös tältä valinnalta.

On erikoista, ettei yksikään suuri pikaruokaketju tee raaka-aineiden kotimaisuudesta myyntivalttiaan. Alkuperästä riippumatta avoin ja rehellinen tieto saisi varmasti kuluttajat puolelleen.

Näyttöäkin on. Pietarsaaresta aloittanut Friends & Brgrs (MT 24.7.) kasvaa näillä eväillä vauhdilla.