Trumpin käännös pakottaa jopa Putinin pohtimaan ulospääsyä yhä mielettömämmäksi käyvästä sodastaan

Presidentti Donald Trumpin uusi Venäjä-linjaus sopii varmasti hyvin myös EU:n komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille. Kuva: Stefan Wermuth / EU

Pääkirjoitus|Politiikka ja talous

15.7.202509:38

Pääkirjoitus

Jouni Kemppainen

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpille on ollut vaikeaa valita puoltaan Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Nyt tuuli näyttää Washingtonissa kääntyneen. Maanantaina annetut lupaukset Patriot-ohjuksista ja muista asetoimituksista olivat ukrainalaisille ja heitä tukeville EU-maille helpotus.

On myös mahdollista, että Trumpin tempoilevaan ulkopolitiikkaan saattaa Ukrainan osalta löytyä uutta johdonmukaisuutta.

Kun Trump on onnistunut painostamaan Nato-kumppaneitaan nostamaan merkittävästi puolustusbudjettejaan, Yhdysvalloilla on paremmat mahdollisuudet perustella tukeaan Ukrainalle myös kotimaansa kriittisille republikaaneille.

Tullipakotteet Venäjälle ja sen tukijoille ovat myös amerikkalaisille ainakin periaatteessa suoria asetoimituksia halvempia.

Rauhandiplomatia on vaikea tie. Sen on myös Trump huomannut.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin hallinnon silmitön sodankäynti siviilikohteita vastaan on vain jatkunut huolimatta Trumpin välityshankkeista.

Samalla Trumpin toiveet nopeista äkkivoitoista Venäjän bisneksissä bisneksen ovat kärsineet haaksirikon.

Trumpin puolenvalintaa on saattanut helpottaa myös amerikkalaisten onnistunut isku Iraniin, joka on Venäjän parhaita tukijoita.

Vaikka Yhdysvallat ei ole halunnut erityisesti nivoa Venäjää ja Irania samaan kategoriaan, maiden yhteyttä on vaikea sivuuttaa.

Myös Kiinan hiljainen tuki Venäjälle on Yhdysvalloille myrkkyä. Kiina on Trumpin hallinnon päävastustaja kansainvälisessä diplomatiassa.

Kaupallinen veljeily Venäjän kanssa sopii tässäkin mielessä huonosti amerikkalaisten diplomatiaan.

Ratkaisevaa amerikkalaisten uusi kiinnostus Ukrainan puolustamiseen ei vieläkään ole, mutta se on pitkästä aikaa osoitus uudesta toivosta.

Jos amerikkalaisten into Ukrainan tukemiseen vahvistuisi ja ennen kaikkea jatkuisi ensi talven yli, sen lamaannuttava vaikutus venäläisten sotilaalliseen ja ennen kaikkea taloudelliseen suorituskykyyn olisi tuntuva.

Jo tällä hetkellä Venäjän talous kärsii vakavasta inflaatiosta. Moskovan hallinnon mahdollisuudet vahvistaa maan siviili-infrastruktuuria vähenee ja valtavien miestappioiden vaatima sota tukee yhä lähemmäs suurkaupunkien keskiluokkaa.

Kertomukset venäläiskomentajien kovasydämisyydestä omia sotilaitaan kohtaan saavuttavat väistämättä uusia kuulijoita ja Ukrainan sotaretken mielekkyys muuttuu väistämättä yhä kyseenalaisemmaksi.

Kun sota pitkittyy, se yleensä myös mutkistuu.

Sen on Venäjä huomannut kauan sitten. Pikainen voitto muuttui vuosien painajaiseksi, joka vain jatkuu.

Mies- ja kalustotappiot ovat hirvittävät, maa jää ilman kansainvälisiä investointeja ja joutuu käyttämään kaikki voimansa sotilaallisen kykynsä säilyttämiseen.

Jos Trump nyt kääntää vähänkin pysyvämmin peukalonsa Moskovalle alas, myös Putinin toiveet jonkinlaisesta edes osittain voitoksi tulkittavasta välirauhasta viivästyvät tai jopa peruuntuvat.

Venäjä jatkaa sotaa nyt, koska Putinilla ei ole muuta näkymää.

Valloitettujen alueiden infrastruktuuri on kuitenkin murskana. Jos länsi onkin mukana Ukrainan jälleen rakentamisessa, Venäjän osuus on maksaa tappionsa itse.

Kaikki sodat toki loppuvat aikanaan ja Trumpilla on sanansa sanottavana myös Ukrainan kohtalon osalta.

Vaikka Trump näyttää nyt kääntyneen Venäjää vastaan, rauhanteossa Yhdysvaltain presidentin aloite voi edelleen olla hyvinkin yllättävä.

Puhtaasti Venäjän ehdoilla sitä tuskin enää tehdään. Trumpin ehtoihin molemmat osapuolet saattavat joutua taipumaan.

Suomen ja muiden Euroopan maiden on kaikesta huolimatta pidettävä puolustuksestaan huolta itse. Trumpin oikut eivät lopu tähän.