Ruotsin johdolla järkeä EU:n metsäpolitiikkaan

Paljon pitäisi vielä saada aikaan, mutta aikaa on vähän.

Näin voi luonnehtia EU:n lainsäädäntökoneiston tilannetta, kun vuosi on vaihtunut ja seuraavat EU-vaalit pidetään puolentoista vuoden päästä.

Ensin pakan sotki koronapandemia. Heti perään, eli helmikuussa 2022, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Siitä lähtien EU:n takapihalla on käyty julmaa sotaa, joka vaikuttaa kaikkeen.

Ursula von der Leyenin johtama komissio on joutunut keskittymään akuuttiin kriisinhallintaan. Siksi Brysselin päätöksentekoagendalla on poikkeuksellisen paljon isoja ja kovia pähkinöitä, joiden pureskeleminen on edennyt suunniteltua hitaammin.

Suomen länsinaapuri Ruotsi aloitti vuoden alussa kuusi kuukautta kestävän EU-puheenjohtajuutensa näistä hankalista asetelmista. Kuvioita ei helpota se, että Ruotsissa on maltillista kokoomusta edustavan pääministeri Ulf Kristerssonin johtama vähemmistöhallitus, joka joutuu päätöksenteossaan tanssimaan oikeistopopulistisen Ruotsidemokraatit-puolueen (SD) pillin mukaan.

Pilli pärähtää SD:n puheenjohtajan Jimmie Åkessonin suussa äkäisesti heti, jos Kristerssonin hallitus äityy tekemään liian kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, hyysää turhan innokkaasti pakolaisia ja turvapaikanhakijoita eikä suhtaudu EU-koneiston aikaansaannoksiin riittävän kriittisesti.

Suomen kannalta oleellista on, minkälaista linjaa Ruotsi puheenjohtajamaana vetää, kun EU:n vihreään siirtymään kytkeytyviä metsäpäätöksiä viedään eteenpäin.

Hyvässä lykyssä Ruotsin hallitus pystyy tuomaan EU:n metsäpolitiikkaan lisää pohjoisen metsätaloudessa kypsynyttä tervettä maalaisjärkeä.

Pääministeri Kristersson on puheenjohtajamaan pääministerinä luvannut pitää huolen siitä, että EU ottaa entistä paremmin huomioon metsien merkityksen energianlähteenä, kestävien tuotteiden raaka-aineena sekä taloudellisena moottorina.

Toivottavasti nämä lupaukset lunastetaan kunnianhimoisista ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteista tinkimättä.

Maalaisjärjen käyttö metsäpolitiikassa ei tarkoita ennallistamisen totaalista torjumista, avohakkuiden holtitonta lisäämistä eikä varsinkaan ruotsidemokraattien viljelemää ilmastonmuutoksen kyseenalaistamista ja kieltämistä.

Toisaalta tavoitteisiin ei myöskään voida pyrkiä niin, että EU:n alueellisia eroja ei oteta huomioon ja että paikallista metsäosaamista ylenkatsotaan tavalla, josta arvostettu saksalainen metsäprofessori Michael Köhl on kertonut karuja esimerkkejä (MT 14.12.)

Ruotsi otti viime syksynä kielteisen kannan EU:n komission ennallistamisasetukseen ja korosti, ettei unionin pidä ylittää valtuuksiaan metsälainsäädännössä. Tästä näkemyksestä Kristerssonin hallitus pitänee kiinni myös puheenjohtajakaudella.

Ilmasto- ja ympäristöratkaisujen lisäksi Ruotsin pitäisi edistää muiden muassa EU:n uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta sekä velka- ja vajesääntöjen uudistamista.

Pakolaiskysymys on jo vuosien ajan repinyt EU-rintamaa. Riidan voi odottaa vain kärjistyvän, jos tai kun sota Ukrainassa jatkuu vielä pitkään.

Myös talouskysymykset kytkeytyvät sotaan ja hajottavat EU:n rivejä. Jäsenmaiden taloudet velkaantuvat ja alijäämät kasvavat, kun energiakriisiä taklataan. Komissio tarjoaa pelisääntöjen väljentämisen lisäksi ratkaisuksi yhteisvelkaan perustuvaa tukirahastoa.

Kristerssonin hallitus tuskin lähtee kovin innokkaasti edistämään komission aloitetta. Tämä sopii Suomelle riippumatta siitä, minkälainen koalitio huhtikuun vaalien jälkeen syntyy. Etelä-Euroopassa ollaan toista mieltä.

Koko EU-koneiston pitää entistäkin enemmän panostaa siihen, että rivit eivät rakoile, kun Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa tuetaan sekä taloudellisesti että sotilaallisesti.

Tämä tasapainoilu muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi. Sen kanssa myös Ruotsi joutuu puheenjohtajamaana kamppailemaan.