Typerää aktivismia

Asiaansa voi Suomessa edistää monella tapaa. Suvaitsevainen lainsäädäntö ja laaja sananvapaus takaavat erilaisille aktivisteille mittavan kirjon myös laillisia keinoja kertoa mielipiteistään.

Kaikille lain rajat eivät riitä. Aktivismin äärilaidalla oma asia koetaan välillä niin oikeaksi, että tarkoitus pyhittää keinot.

Lainrajoja rikkova aktivismi on liittynyt Suomessa viime vuosina usein kotieläintuotantoon. Erityisesti turkistarhoilla, mutta myös muilla kotieläintiloilla on törmätty

luvattomiin liikkujiin ja myös ilkivaltaan.

Sunnuntain vastaisena yönä tunkeutujat iskivät lounaissuomalaiseen sikalaan sekä keskisuomalaiselle karjatilalle Laukaassa

(MT ja KSML 28.1.). Molemmissa tapauksissa vierailut tallentuivat valvontakameran kuviin.

Lounais-Suomessa tunkeutujat olivat hakemassa sikalaan aiemmin piilottamaansa kameraa. Laukaassa kyse oli ilmeisesti aktivistien tiedusteluretkestä.

Paitsi laitonta, aktivistien toiminta oli molemmissa tapauksissa täysin turhaa. Molemmat tilat olisivat mielellään päästäneet kenet tahansa kiinnostuneen tutustumaan tuotantoonsa.

Öinen hiippailu kotieläintiloilla edustaa typerää aktivismia. Tunkeutujat tietenkin häiritsevät eläimiä, mutta erityinen vaara ovat tarttuvat eläintaudit, joita normaalioloissa osataan Suomessa torjua tehokkaasti.

Laittomalla toiminnalla voi olla kalliit seuraukset. Laittomuuksiin puuttuminen kuuluu oikeusvaltiossa viranomaisten tehtäviin.

Tuottajien turvattomuutta lisää, että poliisin palvelut on maaseudulta riisuttu olemattomiin. Kun laki ei turvaa, sen kunnioitus voi horjua myös tuottajien osalta.