Perussuomalaisista kumpusi uusi jytky

Perussuomalaisten kahtiajako järkyttää paitsi puoluetta itseään, myös koko Suomen poliittista järjestelmää. Kun kansanedustaja Simon Elo kertoi eilen ääni väristen puolueen enemmistön päätöksestä jättää viikonloppuna puheenjohtajaksi valitun Jussi Halla-ahon joukon, poliittisen historian siivet havisivat. Nyt puhutaan isoista asioista, tärkeistä arvoista.

Perussuomalaisten hajaannus ei tämän poliittisen liikkeen historiassa ole uutta. Aikanaan Suomen maaseudun puolueen perustaja Veikko Vennamo jäi pienen joukon kanssa jatkamaan populistisen pientalonpoikaispuolueen tarinaa, kun Suomen kansan yhtenäisyyden puolue irtautui siitä vuonna 1972. Skypin tarina jäi lyhyeksi, mutta samaa kohtaloa ei voi ainakaan suoraan ennustaa nyt perussuomalaisista irtaantuneelle ryhmälle.

Uudessa liikkeessä ovat mukana kaikki puolueen ministerit sekä ennen kaikkea perussuomalaisten perustaja ja vennamolaisen liikkeen tulenkantaja Timo Soini. Hän ei halunnut sittenkään antaa poliittista perintöään maahanmuuttovastaisten ainesten käsiin.

Perussuomalaisten viikonlopun kokouksessa puolueen johtopaikat tehokkaasti miehittänyt Jussi Halla-aho ajettiin samalla ahtaalle ja omaan ruutuunsa.

Jo maanantaina pääministeri Juha Sipilä osoitti halla-aholaisille kohteliasti ja jämäkästi ulko-ovea hallituksesta. Sipilä sai kokoomuksen puheenjohtajalta Petteri Orpolta selkeän tuen. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi hallituksen johdolle sivustatukea.

Rasismista ei suoraan puhuttu, mutta viesti oli selvä. Vihapuhetta ja ihmisarvoa alentavaa käytöstä ei Suomessa suvaita. 

On erittäin hyvä, että suomalaisen poliittisen järjestelmän johto osoitti tässä asiassa ryhdikkyyttä. Syntyperään, uskontoon tai kulttuuritaustaan perustuvaa syrjintää ei pidä missään olosuhteissa hyväksyä.

Aivan toinen asia on se, aiheutuuko laajamittaisesta maahanmuutosta ongelmia. On selvää, että aiheutuu. On myös selvää, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee maahanmuuttoa. Edelleen on selvää, että Eurooppaan ja Suomen suuntautuvasta maahanmuutosta on nähty vasta osa ja vielä; hädänalaisia ja vainottuja ihmisiä on toki pyrittävä kaikin tavoin auttamaan.

Nyt syntynyt asetelma romutti Halla-ahon suunnitelmat pysyä hallituksessa ja kiristää maahanmuuttokäytäntöjä. Samalla se kuitenkin korostaa edelleen hänen ryhmänsä agendaa. Maassa on nyt entistäkin puhtaampi mahanmuuttovastainen ryhmä.

Kun Halla-aho tulevaisuudessa nostaa maahanmuuton joka tapauksessa vahvasti ja kärjekkäästi esille, hallituksen, keitä siihen sitten kuuluukaan, on pystyttävä vastaamaan siihen asia-argumenteilla. Samalla halla-aholaisten ryhmä on pidettävä keskustelussa mukana. Heiltä on vaadittava rakentavia kantoja ja ratkaisuja aivan samalla tavalla kuin muiltakin.

Jos Halla-aho kannattajineen saa marttyyrin viitan, Suomessa saattaa käydä samoin kuin aikoinaan Itävallassa ja nyt Ruotsissa, jossa ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson pitää kohta koko poliittista järjestelmää panttivankinaan. Ruotsin esimerkki pitäisi pystyä kaikin voimin välttämään.

Ajankohtaisempi ongelma Sipilälle on hallituksen nopea täydentäminen ja sen toimintakyvyn ylläpitäminen. Kun talouskasvu on vihdoin saatu komeaan iskuun ja työllisyyskin paranee, hallituksen ote ei saisi herpaantua.

Koko maan kannalta olisi välttämätöntä, että Sipilä onnistuisi täydentämään hallituksensa pikaisesti. Edellisen pääministerin Alexander Stubbin (kok.) hallituksen saamaton lopputaival on edelleen mielessä. 

Suomi tarvitsee pikaisesti toimintakykyisen hallituksen. Perussuomalaisista kummunnut uusi jytky helpottaa Sipilän mahdollisuuksia saada hallitukselle riittävä selusta ohjelmansa läpiviemiseen.

Joka tapauksessa perussuomalaisen liikkeen sisäinen dramatiikka on tehnyt hyvää politiikalle. Nyt puhutaan olennaisista asioista ja arvoista.