Järki taas kaukana

Sadat piensahat lopettavat toimintansa ensi kevään sesonkiin. Syynä on vuoden 2013 heinäkuussa voimaan astuva EU:n rakennustuoteasetus, joka vaatii rahtisahausta tekeviltä sahalaitoksilta CE-hyväksynnän (MT 16.5.).

CE-merkin käyttöoikeuden saadakseen sahurin on hankittava lujuusluokitteluoikeus ja hänellä on oltava tuotannon käsikirja. CE-kurssien jälkeen sahatavaran lujuuslajittelu on tehtävä valaistussa hallissa.

Kustannuksia tästä kertyy jopa 5 000 euroa. Lisäksi tulevat vuosittaiset tarkastukset ja niistä perittävät maksut.

On selvää, että suursahat ja niiden teolliset asiakkaat tarvitsevat tarkat tiedot ja todistukset sahatavaraerien laadusta. Pelkkä CE-merkki ei näiden tarpeisiin aina riitäkään.

Sen sijaan on täysin järkeä vailla tuoda raskas ja kallis lupajärjestelmä usein sivutoimisena hoidettaville piensahoille. Säädös iskee maaseudulla yleiseen kotitarvesahaukseen. Se syö pohjaa pienyrittäjyydeltä, maaseudun palveluilta ja elinvoimalta.

Puutavaran kelvollisuuden mittari on tähän saakka ollut ammattilaisen silmä. Niin se on CE-merkinnän jälkeenkin, mutta vain valaistussa hallitilassa. Ehkäpä säännön laatija ei ole vähään aikaan käynyt ulkona päivänvalossa, jossa kenttäsirkkelimiehet tuotantonsa laatua tarkkailevat.

Piensahojen CE-pakko on jälleen esimerkki siitä, kuinka riskialtista on ryhtyä tuotannolliseen työhön tai yrittäjäksi. Varmimmin töitä näyttäisi jatkossa riittävän tarkastajan tai sertifioijan ammateissa.