Aleksi Kytölä luopuu Uumajan tallistaan – ”Sen huomaa, että meille on täällä Suomessa enemmän kysyntää”

”Hevosten vaihtuvuus on tässä lajissa avainjuttu. Pitää olla ne luotettavat kestohevoset Wasa Warriorit ja muut, mutta sen ohella pitää tulla tuoreita nimiä talliin säännöllisin väliajoin", Suomeen toistaiseksi asettunut Aleksi Kytölä sanoo. Kuva: Ville Toivonen

Kotikonnuillaan Karstulassa kesän viettänyt ja hevosiaan valmentanut Aleksi Kytölä, 41, päätti luopua Uumajan ratatallistaan. Kytölä aloitti valmentamisen Uumajassa vajaat neljä vuotta sitten. Karstulan talli on ollut koko ajan rinnalla toiminnassa.

Kytölä sanoi Uumajan tallinsa irti jo keväällä, mutta vuokrasopimusta olisi voinut hänen mukaansa vielä jatkaakin irtisanomisajan mentyä umpeen. Uumajan raviradan Facebook-sivut kertovat, että Kytölän aiemmin vuokraamassa tallissa aloittaa toimintansa Krister Söderholm.

”Kun tultiin keväällä Suomeen, niin jo silloin irtisanottiin Uumajan talli, jotta vuokraa ei tarvitse maksaa. Siinä oli kolmen kuukauden irtisanomisaika, mutta radan kanssa sovittiin, että sen umpeuduttua olisin voinut vielä ilmoittaa, että: 'up-up, me pidetäänkin talli itsellämme'. Nyt kun on kesä vietetty Suomessa ja ajateltu asioita, niin tulimme siihen johtopäätökseen, että tällä hetkellä halutaan pysyä täällä”, Aleksi Kytölä alustaa.

”Päätös ei ollut lopulta vaikea. Mulla on perhe ja koti sekä maatila täällä, ja hevoset ovat pärjänneet Suomessa aina asiallisesti. Täällä on hyvä olla. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan; mulla on tuttuja Ruotsissa ja hyvät kontaktit, sinne pääsee kyllä takaisin, jos niin haluaa. Kilpailumatkoja tehdään tästä edelleen Ruotsiin päin. Meillä on hyvät kuljetusvehkeet, ja uudella laivalla pääsee entistäkin näppärämmin lahden yli.”

Kytölä muistelee aikaansa Ruotsissa lämmöllä.

”Opin kielen mukavasti, ja tykkäsin olla Uumajassa ja meistä tykättiin siellä. Sillat eivät missään nimessä palaneet. Treenipaikatkin paranivat kaiken aikaa, ja ne olivat lopulta oikein hyvät. Kuuluin ratakomiteaan, ja harjoituspaikkoja kehitettiin yhdessä. Kun mulla oli hevoset siinä Uumajan radan isossa tallissa, niin ne sairastelivat paljon. Viimeinen vuosi oli parempi, kun oltiin pikkutallissa. Pärjättiin Ruotsin vuosina ihan mukavasti, voitettiin radan valmentajaliigat Uumajassa ja Solängetissä”, Kytölä summaa.

Hän korostaa, että markkinat ohjaavat ravivalmentajan liikkeitä.

”Se oli suuri puute meillä – kuten monella muullakin ulkomaalaisella valmentajalla -, että me ei saatu ruotsalaisten hevosenomistajien ravureita treeniin. Joitakin oli, mutta niilläkin oli yleensä joku kytkös Suomeen. Heti kun ollaan oltu Suomessa, niin kotimaiset hevosenomistajat ovat aktivoituneet ja tarjonneet hevosiaan valmennukseen. Sen huomaa, että meille on täällä Suomessa enemmän kysyntää. Jos taas olet Ruotsissa, niin sitten moni suomalainen hevosenomistaja unohtaa sinut. Se ei riitä, että puhelimessa jutellaan, vaan pitää olla fyysisesti tavattavissa”, Kytölä sanoo.

”Hevosten vaihtuvuus on tässä lajissa avainjuttu. Pitää olla ne luotettavat kestohevoset Wasa Warriorit ja muut, mutta sen ohella pitää tulla tuoreita nimiä talliin säännöllisin väliajoin. Nyt on tullut nuoria hevosia ja suomenhevosia, ja paria vielä haetaankin. Coogalin ympärille rakennetaan kimppa. Omia vanhempia ravureita on myyty harrastehevosiksi, ja ne palvelevat siinä tarkoituksessa uusia omistajiaan hyvin. Hevosia on vain ollut nyt meillä kipeinä, niin kuin on ollut monella muullakin. Se kuuluu tähän alan aaltoliikkeeseen.”

Lue myös:

Coogal tarttui Aleksi Kytölän haaviin