Makuvankkuri ruokkii lähiruuan nälkäisiä pohjoiskarjalaisia – kauppa-auto lähtee liikenteeseen ensi maaliskuussa

Vanha kauppa-auto kaipaa vielä uutta maalia pintaansa, autosta tulee keltainen oranssilla höystettynä, kertoo Teemu Virrantalo Väinö-poika sylissä. Kuva: Lari Lievonen

Makuvankkurin hyllyt täyttyvät lähiruuasta maaliskuussa, kauppias Teemu Virrantalon tavoitteena on päästä myymään pääsiäislampaita. Kuva: Lari Lievonen

Minusta tulee isona ihan oikea kauppa-autonkuljettaja, ajan lähilihaa vaan, kuorma kukkurallaan ja kaikki tiet on minun tunnettava. Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti, kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan, oma unelmien ammatti.

Polvijärveläinen Teemu Virrantalo jäi toissa kesänä vanhempainvapaalle. Hän työskenteli kansainvälisessä tietotekniikkayrityksessä esimiestehtävissä. Työura oli alkanut yrityksen palveluksessa Irlannissa. Irlannista hän muutti Helsinkiin, ja lopulta hän sai mahdollisuuden tehdä etätöitä kotona Polvijärvellä.

Joustavista työehdoista ja kohtuullisesta palkasta huolimatta työtehtävät alkoivat tuntua raskailta. Heti aamusta harmitti, vaikka ei tarvinnut edes lähteä mihinkään, nousta vain omasta sängystä ja mennä työhuoneeseen.

Vanhempainvapaalla oli aikaa ajatella ja miettiä, mitä elämältään haluaa.

”Aluksihan koko kauppa-autoidea oli ihan vitsi. Mietimme lasten kanssa, että mitähän työtä isä ryhtyy isona tekemään. Vanhin tyttäreni ehdotti, että voisin olla kauppa-autonkuljettaja”, Virrantalo hymähtää.

Hän ei palannut vanhempainvapaalta vanhaan työhönsä, sillä elämään piti saada uudenlaista sisältöä.

Lähellä ja eettisesti tuotetun ruuan suosiminen on kuulunut omiin aatteisiini ja kulutustottumuksiini, Virrantalo sanoo. Siitä liikeidea lähti pikkuhiljaa muotoutumaan, lähiruuan vieminen kauppa-autolla ihmisten luo.

”Ei yrittäjäverta mutta yrittäjähenkeä, sitä minulta löytyy”, kauppa-autoyrittäjä pohtii. Hän painottaa olevansa hyvin realistisin tavoittein liikkeellä. ”Euronkuvat eivät vilise silmissä. Liiketoiminnan tuloksen pitäminen plussan puolella on jo kova tavoite.”

Myytävien kauppa-autojen metsästys alkoi tuottaa keväällä tulosta. Ensimmäinen ehdokas piti hylätä sen kertakaikkisen kehnon kunnon takia. Mutta sitten tuli tieto hankolaisesta kauppiaasta, joka oli myymässä vierasvenesataman kauppana palvellutta kauppa-autoa.

Mercedes-Benzin kuorma-auton pohjalle tehty noin 30-vuotias kauppa-auto oli ollut liikenteessä vielä vuonna 2014 Toholammilla. Nyt auto on katsastettu ja perinpohjaisesti remontoitu.

Mikä kauppa-autolle nimeksi? Yritys on nimeltään Karjalaiset Vankkurit Oy ja kauppa-auto on nimeltään Makuvankkuri

”Nimen keksimisestä otan kunnian itselleni”, kauppias toteaa.

Pääasiassa Makuvankkurin reitti kulkee pitkin Pohjois-Karjalaa eläväisillä maaseudun kylillä, kaupungeissa ja asutuskeskuksissa.

Kauppa-auton valttikortteja ovat joustavuus ja muuntautumiskyky kivijalkakauppaan verrattuna. Tuotevalintoja ja neuvotteluja lähituottajien kanssa käydään parhaillaan.

Virrantalo laskeskelee, että hän on ottanut yhteyttä 40–50 tuottajaan. Vielä on monta tuottajaa, joihin on tarkoitus olla yhteydessä.

Sopimuksia on yli kymmenen tuottajan kanssa, joilta jokaiselta on tulossa 5–10 tuotetta myyntiin. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan Virrantalon tavoitteena on tehdä sopimus vähintään 30 tuottajan kanssa.

”Autosta pitäisi löytyä 500 tuotteen valikoima. 1 000 tuotetta on jo ehkä liian hurja tavoite. Tyhjiä hyllyjä ei ole varaa ajeluttaa monta kertaa.”

Mahdollisen hävikin riskiä kauppias ei ole halunnut sälyttää tuottajille, vaan hän ostaa tuotteet myyntiin, eikä niitä myydä myyntitilin kautta.

Mitä tahansa Virrantalo ei hyllyille kelpuuta, sillä myyntiin tulee vain tuotteita, joita hän on itse maistanut ja joiden tuotantoon hän on käynyt tutustumassa.

Tuoteryhmistä lähituottajien liha- ja leipomotuotteet ovat kaksi suurinta. Niille on myös kovin kysyntä, arvioi kauppias.