"Mitä rumemmin viini pistää naamaa ryttyyn, sitä parempi se viininharrastajan mielestä on” ‒ viiniasiantuntija kehottaa suomalaisia luottamaan omaan makuunsa

”Miten tehdään pieni omaisuus? Sinulla on iso omaisuus, ja hankit viinitilan.” Antti Rinta-Huumon mukaan viininviljely ei ole helppoa bisnestä, mutta jalostamalla rypäleet viiniksi saa paremman tuoton kuin vain rypäleiden viljelyllä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kun Antti Rinta-Huumo valmistui nuorena kokiksi, hän oli täysillä ruokaihminen. ”Viinit eivät kiinnostaneet pätkääkään, hyvä kun punkkuihin koskin ja valkkarit join spriten kanssa”, mies kuvaa suhdettaan viineihin.

Rinta-Huumo työskenteli reilun vuoden kokkina Frankfurtissa Sheratonissa, mutta jatkoi sitten opintojaan Haaga-instituutissa. Siellä hän arvonnan jälkeen päätyi Juha Berglundin viinitilalle Ranskaan sadonkorjuuhommiin pariksi viikoksi.

Siitä alkoi viinitie. ”Huomasin, että eihän viinintuotanto olekaan mitään pikkurillin heiluttelua, vaan rehellistä maataloustyötä, missä saa kädet likaisiksi. Kysyin heti, voisinko tulla seuraavana vuonna uudestaan.”

Vuosi oli 1995, ja Rinta-Huumo työskenteli Chateau Carsinissa kesästä jouluun. Berglund tykästyi nuoreen mieheen niin, että palkkasi tämän kokopäivätöihin, kun tämä ensin kävi suorittamassa restonomiopinnot loppuun. Rinta-Huumo teki viinitilalla kaikkea peltohommista kellarimestarin töihin ja opiskeli samalla Bordeaux’n yliopiston järjestämillä kursseilla.

Eteläpohjalainen Rinta-Huumo vietti lapsuutensa Nurmossa, nykyisellä Seinäjoella. Isä kuoli, kun poika oli yhdeksänvuotias, ja Antti asui äidin kanssa kahdestaan. Samanikäisen serkun kanssa hän pyöri sedän maitotilalla, missä ison lypsykarjan lisäksi kasvatettiin ravihevosia.

Maataloudesta ei kuitenkaan tullut Rinta-Huumolle ammattia, vaan kokkiopinnot vetivät hänet Helsinkiin ja viinimaailma olisi imaissut Ranskaan, mutta kahden ja puolen vuoden päästä mies palasi Suomeen. Hän halusi asua täällä, missä olivat ystävät ja harrastukset.

Viinit kuitenkin säilyivät Rinta-Huumon elämässä, sillä Berglund tahtoi jatkaa yhteistyötä: Rinta-Huumo alkoi tehdä töitä Berglundin perustamalle Viinilehdelle. Niin kokista tuli viinikirjoittaja ja -kouluttaja.

Yhdeksi työläimmistä tehtävistä muodostui Viinistä viiniin -oppaan kokoaminen yhdessä Berglundin kanssa. Opasta varten parivaljakko on joka vuosi 23 vuoden ajan maistellut Alkon vakiovalikoiman viinit, erikoiserät ja osan tilausvalikoimaakin, vuosittain noin 2500 viiniä.

Viime syksynä miehet tekivät viinioppaasta juhlakirjan, Viini, ruoka & hyvä elämä, ja lopettivat samalla Viinioppaan julkaisemisen painettuna kirjana.

Mutta viininmaistelua miehet eivät lopettaneet, vaan maistavat edelleen valikoiman viinit, päivittävät tulokset tietokantaan ja valitsevat vuosittain eri kategorioiden parhaat. Kaikkia arvioitavia viinejä he eivät suinkaan ehdi maistella yhdessä, vaan molemmat tekevät arvioita myös tahoillaan.

”Jos oikein paiskii töitä, niin päivässä pystyy ajatuksella maistamaan 30 viiniä aamupäivällä ja 30 iltapäivällä. Vaikka kaikki viini syljetään pois, niin lopulta limakalvot alkavat olla niin rikki ja turtuneet, ettei enemmässä maistamisessa ole tolkkua.”

Ensimmäisen viinioppaan tekeminen oli rankka rupeama, kun viinit piti maistaa muutamassa kuukaudessa. ”Nyt on helpompaa, kun tietokanta on olemassa ja päivitämme sitä ympäri vuoden. Maistelen viinejä edelleen lähes joka päivä, ja tavoite olisi maistella enemmän työajalla kuin vapaalla.”

Kaikki viinit maistellaan sokkona eli maistaja ei tiedä, mitä viiniä lasissa on. Kriteerit ovat alusta asti pysyneet samoina: pohditaan, onko viini teknisesti hyvälaatuinen, miten tasapainoinen se on, onko se alkuperälleen eli rypäleelle tai alueelle tyypillinen.

”Maailma on täynnä hyvin valmistettuja ja tasapainoisia viinejä, mutta kun haistat ja maistat viiniä, niin ei ole mitään hajua, mistä päin maailmaa viini on. Sellainen ei voi saada huippupisteitä.”

Arvioinnissa Rinta-Huumo pyrkii objektiivisuuteen, mutta hänen omat mieltymyksensä ovat muuttuneet. Aluksi hän piti helpoista, pehmeistä, suunmyötäisistä viineistä - aivan kuten muutkin viininharrastajat. ”Mutta mitä kauemmin viinejä on maistellut ja oppinut, sitä enemmän arvostaa sitä, että viinissä on luonnetta. Mitä rumemmin viini pistää naamaa ruttuun, sitä hienompi se on”, mies virnistää.

Korona-aika on vaikuttanut viiniteollisuuteenkin, sillä kaikesta on ollut pulaa: korkeista, etiketeistä, pahvilaatikoista, lavoista, konteista. Lisäksi viime vuosi oli viininviljelyssä vaikea Euroopassa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Miten viineistä tietämätön sitten osaa valita hyvän viinin? Rinta-Huumo kehottaa keskustelemaan Alkon myyjän kanssa, sillä heitä on koulutettu auttamaan asiakasta.

”Äläkä tyydy siihen viiniin, josta olet ennen tykännyt. ’Tää oli hyvää, ostan tätä seuraavat kaksi vuotta!’ Mistä tiedät, ettei vieressä oleva pullo ole parempi?” Rinta-Huumo usuttaa ihmisiä kokeilemaan ja vertailemaan.

”Jos olet pitänyt jostain lajikkeesta, kokeile eri puolilla maailmaa samasta lajikkeesta valmistettuja viinejä. Tai jos pidät ranskalaisista viineistä, niin kokeile Ranskan eri alueilla valmistettuja.”

Entä onko kallis viini parempaa kuin alle kympin maksava ”kyykkyviini”?

”Hinta ei missään nimessä tuo laatua, mutta jos laitat kymppiin muutaman euron lisää, niin laatu hyppää reilusti ylöspäin. Parhaat hinta-laatusuhteet Alkossa ovat 14-20 euroa maksavilla viineillä, niissä on todella luonteikkaita juomia.”

Yli kolmenkympin viineissä asiakas maksaa markkinoinnista, historiasta, tarinasta ja yksinkertaisesti siitä, että kyseistä viiniä tehdään vähemmän kuin sitä halutaan ostaa, Rinta-Huumo tietää.

”Jos sulla on 10 ja 50 euron viinit rinnakkain, niin onhan siinä riski, että 50 euron viini on parempaa, mutta ei missään nimessä viisi kertaa parempaa.”

Korkeissa on eroa: korkki voi olla tehty korkkipuusta, korkkihakkeluksesta tai silikonista. Mitä pitempi korkki, sitä arvostetumpi, ja mitä vähemmän ”reikiä”, sitä kalliimpi. Kuva: Jarkko Sirkiä

Suomalaisia marjaviinejä Rinta-Huumo ei ole juurikaan maistellut, mutta kuitenkin sen verran, että tietää niiden laadun parantuneen huimasti. Hän ei kuitenkaan halua verrata niitä rypäleviineihin, sillä kyseessä on eri tuote, eri raaka-aineesta tehty.

”Eihän me verrata olutta ja lonkeroakaan.”

Kevään juhliin ja vappujuomaksi Rinta-Huumo ei stressaisi viinin valinnalla. ”Jos on hyvä mieli, niin viinikin maistuu hyvältä. Kun vappujuhlissa on tarjottavaa laidasta laitaan, marinoidusta kalasta silliin ja nakkeihin, niin voimakkaat maut herkästi jyräävät viinin. Silloin turvallisin valinta on kuohuviini.”

”Jättäisin kuitenkin hienostuneimmat kuplivat pois, koska viinin aromit jäävät ruuan jalkoihin. Hilikun makkee prosecco on mainio vappukäyttöön.”