Miten leipäjuuri laulaa? Se selviää Kajaanin kaupunginteatterissa
Herkullinen esitys leipoo yhteen tietoa, tunnetta ja tarinoita leivästä.
Kuvassa jauhopeukalot Janne Kinnunen ja Vera Veiskola. Kuva: Ia SamoilKajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin yhteistuotanto Voi leipä! on riemastuttavan juureva teos leivästä ja viljasta. Esityksessä sattuu ja tapahtuu: leivotaan ihan oikeat rieskat ja soitellaan leipälapiota.
Jari Rättyän säveltämä musiikki on hienoa ja sitä esittävät muusikot varmoja. Esiintyjien ja katsojien kontaktista syntyy intiimi tunnelma.
Leivän tarinaa kerrataan sen historiaa esittelemällä. Osuus leivän juurista Egyptissä jää hieman irralliseksi, olisi hienoa jos leivän matkaa Kainuuseen olisi seurattu vielä läpi Euroopan, kasken polton ja nälkävuosien. Pettu esityksessä kyllä mainittiin.
Tietoa leivästä kerrotaan paljon, ehkä liikaakin. Toisaalta harvalla katsojalla on aiheesta yhtä paljon taustatietoa kuin viljapellossa ja myllyssä kasvaneella Maaseudun Tulevaisuuden toimittajalla.
Olisin ehkä kaivannut jännittävämpiä anekdootteja esimerkiksi siitä, mitä kaikkea kainuulaiseen leipäkulttuuriin on kuulunut ja miksi. Paljasta reittä vasten leivottava tahvanaiskakkara on hauska yksityiskohta, josta olisi mielellään kuullut vielä enemmän. Miksi ja milloin niitä tehtiin tällä tavalla?
Kajaanin kruununjalokivi, Pekka Heikkisen leipomo, saa esityksessä niin suuren roolin että se menee jo hieman mainoksen puolelle. Leipomo on tärkeä kainuulaisen leipäkulttuurin majakka ja näytelmän yhteistyökumppani, mutta muitakaan leipomoita ja leipojia ei kannata unohtaa.
Esitys kestää noin tunnin ja sopii koko perheelle. Nuorin seurueemme jäsen oli yhdeksän kuukautta ja jaksoi katsoa koko esityksen kiinnostuneena.
Näytelmä on upea esimerkki siitä, miten paljon suomalaisessa ruokakulttuurissa ja kansanperinteessä on ammennettavaa. Katsoisin mielelläni samanlaisen perinnekäsitöistä, metsästyksestä ja monesta muusta supisuomalaisesta aiheesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
