Ruisjauhopohjainen hapatettu pellonpiimä oli hieno löytö maitoallergiselle Liisa Kaskelle, joka kaipasi piimää. Juoma on peräisin Satakunnasta. Kuva: Kari Salonen
Kasvissyöntikö nykytrendi? Höpsistä, vilja, palkokasvit ja juurekset ovat varsinaista perinnevegeä
Kun Liisa Kaski alkoi tutkia, mitä muinoin syötiin, niin hän huomasi, että ruoka olikin pääosin kasvisruokaa.
Liisa Kaski muistuttaa, että ruuanlaitto, niin kuin kaikki muukin elävä perinne, on jatkuvassa muutoksen tilassa. Kuva: Kari SalonenKarjalanpaistia, liha-kaalilaatikkoa, piimäpiirakkaa – Liisa Kaski oli aina ajatellut, että perinneruoka on hyvin liha- ja maitovoittoista. Käsitys mullistui sitä enemmän, mitä syvemmälle Kaski sukelsi historiaan. Suomen ruokahistoria osoittautuikin kasvisvoittoiseksi.
Kumppanikseen tälle löytöretkelle Kaski sai Anniina Ljokkoin, suomalaisen kielenkääntäjän ja ruokakirjailijan, joka asuu Virossa. Yhdessä naiset alkoivat pohtia, voisiko heille tärkeistä perinneruuista, kuten karjalanpaistista tai -piirakoista, myös tehdä kasvisversioita. Ja löytyisikö vanhoista arkistoista inspiraatiota nykypäivän vegaanille.
”Yllättäen löytyi tosi paljon. Olisi pitänyt historia-aineita opiskelleena tajuta, että ruokakulttuurimme pohja on viljassa ja palkokasveissa ja arjen ruoka on ollut hyvin kasvisvoittoista: lanttua, sipulia, naurista”, Kaski toteaa.
Naiset kokosivat löytönsä Perinnevegeä- kirjaksi, joka palkittiin syksyllä 2022 Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Kirjassa on nykypäivään sovellettuna puolensataa kasvisruokareseptiä, jotka voi toteuttaa kokonaan vegaanisina.
Kaski on helsinkiläinen folkkloristiikan ja antiikin tutkija, jonka juuret ovat Kaakkois-Suomessa Virolahdella. Hän alkoi kasvissyöjäksi jo teininä, mutta ei tehnyt sitä äkkirysäyksellä. Aluksi hän jätti pois maitotuotteet, koska hän kärsi maitoallergiasta, ja vähitellen muukin eläinperäinen jäi pois.
Tuohon aikaan vegaaniruoka ainakin ravintoloissa perustui paljolti tuontiraaka-aineisiin, koska vielä 1990-luvulla valmista kasvisruokaa sai lähinnä etnisistä paikoista. Myös kotikeittiössä käytettiin usein soijapohjaisia tuotteita ja muuta muualta tuotua.
Nykyisin tilanne on täysin toinen, Kaski tietää. ”Ravintoloissa tarjotaan kasvisruokia, ja einestarjontaa on valtavasti, samoin puolivalmisteita. Enää ei tarvitse osata itse laittaa ruokaa, että voisi olla kasvissyöjä.”
Hamppuvoi on maukasta leivän päällä tai vaikka kasvisten lisukkeena. Kuva: Kari SalonenPerehtyminen perinteisiin kasvisruokiin on saanut Kasken käyttämään entistä enemmän kotimaisia ja sesonkiin kuuluvia raaka-aineita.
Kirjaa tehdessään Kaski löysi esimerkiksi hamppuvoin, joka Suomessa on tuntematon, mutta Virossa edelleen monelle tuttu. Sitä Kaski levittää leivälle naurissiivun kanssa talvisin eikä enää suostu talvella ostamaan tomaatteja tai kurkkua.
Kasken mies on kotoisin Pietarsaaresta, ja korona-aika johdatti pariskunnan viettämään kesät siellä kesämökillä. Puutarhaharrastus lähti ihan käsistä.
”Valkosipuli ja härkäpapu ovat olleet ihania, koko viime talvi syötiin omaa valkosipulia ja omia tomaattejakin marraskuuhun asti. Yritin myös kasvattaa kaalia ja sipulia, ja huomasin, että se ei ole ollenkaan helppoa etenkään luomuna.”
Kaski sanookin kunnioittavansa niitä, jotka kykenevät kaupallisesti tuottamaan kaalikasveja luomuna.
”Haluan todella maksaa niistä!”
Härkäpavuista saa halpaa ja herkullista ruokaa, kun malttaa liottaa niitä ennen keittämistä, Liisa Kaski vinkkaa. Kuva: Kari SalonenPerinteinen kasvisruoka ei tule kalliiksi, sillä useimmat raaka-aineet ovat edullisia. Mutta aikaa niiden teko yleensä vaatii. Monia ruokia hapatetaan, imelletään tai haudutetaan pitkiä aikoja, mikä nykyihmiselle saattaa olla haaste ja nykyisillä sähkönhinnoilla vaatii myös suunnittelua.
”Hapanvellin teko on vähintään neljän päivän projekti, ja juuren herättelyssäkin on oma hommansa. Myös papujen käyttö vaatii suunnittelua, sillä ne pitää laittaa likoon edellisenä iltana. Mutta ne ovatkin sitten todella hyviä”, Kaski kehuu.
Entisaikaan käytettiin paljon myös naurista, lanttua ja kaalia, jotka kaikki ovat halpoja ja lisäksi varsinaisia vitamiinipommeja.
”Tässä on koko perhe”, nauraa Liisa Kaski. Lanttu on kaalin ja nauriin risteytys. Kuva: Kari SalonenKasken omasta historiasta Perinnevegeä-kirjaan on päätynyt viipurinrinkeli, jonka juuret ovat 1400-luvun Viipurin luostarissa.
”Rinkelistä on ollut olemassa myös paastoversio, jossa ei ole lainkaan eläinperäisiä aineksia. Sen voi tehdä kauramaitoon, ja se on aika erilainen kuin nykyiset markkinarinkelit, joita tehdään Lappeen kylissä.”
Kirjan rinkelissä on paljon mausteita eikä lainkaan voita. Rinkeli on parhaimmillaan pari päivää vanhana, kun mausteiden maku syvenee.
Kasken karjalaismummin isä oli opiskellut Viipurissa leipuriksi, tapasi siellä säkkijärveläisen maatilan tyttären ja muutti tämän kanssa Virojoelle, missä toimi kyläleipurina loppuikänsä.
”Viipurinrinkeli oli hänen kisällinäytteensä ja siitä hän teki Helsingissä näyttökokeen. Lehdessäkin hän mainosti tätä ’pehmeää terveysleipää, tehkää hyvin ja tulkaa ostamaan’.”
Kasken leipomissa viipurinrinkeleissä voi maistaa lähes kymmentä eri maustetta. Nesteenä on kaura- tai mantelimaito ja väriä antaa ripaus sahramia. Kuva: Kari SalonenKaski on yrittänyt tehdä samanlaisia rinkeleitä ja saanut rystysensä lähes verille. ”Vaivasin jämerää taikinaa pari tuntia käsin”, Kaski huokaa ja miettii, miten entisajan ihminen onkaan nauttinut rinkelin mausta.
”Mikä elämys se onkaan ollut ihmiselle, joka ei ole tottunut syömään joka päivä suklaata tai muita makeisia. Perinneruoka-asioissa vaatii vähän hyvää tahtoa asettua sellaisen ihmisen asemaan, jolle hapanvelli on ollut herkku.”
Kasken kolme toivetta
Että ihmiset ymmärtäisivät, miten hieno herkku on härkäpapu ihan sellaisenaan eikä vain härkikseksi käsiteltynä. ”Hapanvelliä voi tehdä myös härkäpavuista eikä vain herneistä.”
Että kotimaista tattaria löytyisi nykyistä helpommin. ”Virosta tattaria saa kaikkialta.”
Että ohraa saisi luomuna. ”Ehdoton kouluruokasuosikkini oli ohrapuuro ja mehukeitto. Ihmetyttää vähän, että ohratuotteita on joskus niin vaikea löytää kaupoista. Ohra on ihan hirveän hyvää myös riisin tapaan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
