Uusi elämänkumppani

Harhailen rättiväsyneenä hyllyjen väleissä. Paksu takki saa hikikarpaloita puskemaan ohimolle. Kadun jo, että olen lähtenyt alennusmyyntien ryysikseen vaeltamaan vailla suunnitelmaa siitä, mitä edes haen.

Sitten se on siinä, suoraan nenäni edessä. Alennus­pöytä tursuaa tarpeellista ja tarpeetonta keittiötavaraa, joiden kylkiä koristaa –60%-hintalappu. Tavararöykkiöstä silmiini pistää kuitenkin vain yksinäinen le Cruset -valurautapata.

Nostan raskaan ranskalaispadan käsiini, kääntelen sitä. Juuri sopivan suuri, jotta siinä mahtuu valmistamaan ruuan suuremmallekin seurueelle. Ruostumiselta suojaava kaunis emalipinta, joka on helppo puhdistaa. Mutta onkohan se ajelehtinut väärään pöytään alennustuotteiden joukkoon vain vahingossa, mietin. Vai onko hintaa pudotettu halkeaman tai muun vian vuoksi?

Juuri tällaista kestävää klassikkoa olen hipelöinyt kaupassa monet kerrat. Vaikka tiedän, että padasta saisin ikuisen kumppanin, tyyris hinta on tähän asti ajanut kaupasta kadulle ilman painavaa ostoskassia.

Tiskillä myyjä vahvistaa, että käsissäni on loistolöytö: pata on ehjä ja alennuksessa vain valikoimasta poistuvan värin takia. Valkoista en kyllä ensisijaisesti valitsisi, mutta viis siitä, kun hinta natsaa.

Kotiin kurvaan kaupan kautta: lampaan savupotkaa, papuja, sipulia, paahdettua paprikajauhetta, neilikkaa, fariinisokeria.

Yön yli lionneet pavut heitän muiden ainesten kanssa pannun kautta pataan, jota hauduttelen hitaasti uunissa koko päivän. Kymmenen tunnin aikana uunista leijailee huoneisiin lupaava tuoksu, joka kutsuu nälkää esiin.

Illansuussa valmistuva ruoka on muhevaa ja maukasta ja liha maailman mureinta. Sellaista, joka tippuu luustaan aivan itsekseen, kun sitä lusikoi lautaselle.

Padan valkoinen värikin näyttää kauniille kattauksessa. Myhäilen uudelle kumppanilleni: taipaleemme on vasta alussa, mutta uskon, että yhteisellä makumatkallamme kohtaamme vielä monen monta jännittävää herkkua.

Aura Pilkama toimittaja aura.pilkama@mt1.fi