Himoitsen eteeni juuri nyt ruokaa, jota en voisi kuvitellakaan syöväni kesällä
Ruokaan liittyvät mieliteot vaihtelevat vuodenajan mukaan. Vaikka perunaa onkin lautasellani ympäri vuoden, ei sekään säily samanlaisena syksyn tullen.
Kreikkalaistyylisessä lammaspadassa on rasvaa ja makeutta, jota syksyllä niin kovasti kaipaa. Kuva: Jaana KankaanpääKotonani syksyn tulo tarkoittaa, että kaivan esille valurautapadat ja uunivuoat ja nostelen pöytään pitkään hautuneita ruokia, muhennoksia ja kiusauksia.
Kun illat pimenevät ja luonto kellastuu, alan kaivata eteeni tuhtia ruokaa. Sellaista, jota ei tulisi mieleenkään kesällä kokata tai syödä.
Mielestäni tärkeä osa vuodenaikojen vaihtelua onkin se, millaista ruokaa milloinkin haluan syödä.
Kasvukausi toki määrittää, mitä milloinkin on tarjolla. Olen kuitenkin pannut merkille, että ainakin omalla kohdallani vuodenaikojen ruokalistaa määräävät vielä sesonkia enemmän tarpeet ja mieliteot.
Lämpimistä ja tuhdeista ruokalajeista saa lohtua koleaan syksyyn.
Helteisenä heinäkuun iltapäivänä kehoni huutaa jotain kevyttä ja suolaista: tomaatti-sipulisalaattia, uusia perunoita ja silliä. Ruokia, jotka toki maistuvat koleana marraskuun iltana, mutta eivät tyydytä ruokahalua lainkaan samalla tavoin kuin kesäkuumalla.
Nyt kun vuodenkierto taas tarjoilee alati harmaantuvia päiviä ja koleaa tihkusadetta, lämpimistä ja tuhdeista ruokalajeista saa lohtua koleaan syksyyn.
Samalla tavoin kuin kesäisin tahdon suolaista, ovat loka–marraskuussa kaipaamani ruoat usein rasvaisia ja hivenen makeita.
Liedellä tuntikausia porisevaan lihapataan saan kaipaamaani sokeria vaikkapa juureksilla tai kuivatuilla hedelmillä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi kuivattujen luumujen tai aprikoosien käyttämistä pataruoan maustamiseen.
Vuodenaikojen ja ruokalistojen vaihtuessakin on hyvä pitää kiinni perusasioista. Tarkoitan perunaa. Sitä otan lautaselleni, olipa ulkona sitten leskenlehtien tai ruskan aika.
Eikä suotta, sillä peruna on mitä monikäyttöisin raaka-aine. Valmistan siitä herkullisen lisukkeen ympäri vuoden.
Helteellä perunan seuraksi riittää tilli, suola ja nokare voita. Apeana syyspäivänä valmistuu muusi, joka lämmittää kuin ystävän halaus.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
