Heidi Siivosen kotitilalla Lopen Ourajoen kylässä kasvatetaan lihakarjaa ja viljellään rehun lisäksi kuminaa ja mallasohraa.
Suomi-ruuan puolestapuhuja ei ymmärrä, miksi yhteiskunnan tarjoamalla lautasella on tuontilihaa – "Täällä tuottajilta vaaditaan paljon, mutta ulkomailta voi ostaa mitä tahansa"
Suomalainen ruoka on niin huippuluokkaa, että sitä eivät edes tuottajat itse tajua, sanoo MTK:n tuore ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen.
”Ruokamarkkina-asiamiehen työssä yhdistyy kaikki, mikä minua liikuttaa: maatalous, maaseutu, ihmiset ja ruoka”, sanoo Heidi Siivonen. Kuva: Kimmo Haimi”En ymmärrä, miksi yhdelläkään yhteiskunnan tarjoamalla lautasella Suomessa on ulkomailta tuotua lihaa. On ihan absurdia, että täällä vaaditaan tuottajilta tosi paljon, mutta ulkomailta voidaan yhteisillä rahoilla ostaa mitä tahansa. Vaatimuksilla nostatetaan kotimaisen lihan hintaa, ja kuitenkin hinnan perusteella valitaan tuontiliha.”
MTK:n tuore ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen istuu kotitilansa keittiössä ja miettii tehtävänsä tuomia haasteita. Julkiset ruokahankinnat ovat niistä kärkipäässä.
Siivonen tietää, että kotimaisuus ei voi olla raaka-aineiden hankintakriteeri, mutta on monia keinoja sulkea tuontiliha pois. Se vaatii osaamista hankintahenkilöstöltä, mutta tietoa on toki saatavilla.
”Kuntien luottamusjohdolta pitäisi tulla lisää painetta tähän. Ruuan kotimaisuus ei ole pelkästään tuottajien asia, vaan se vaikuttaa koko paikallistalouteen.”
Lapsuudenkodissaan Lopen Topenolla Siivonen ei ollut maistanut einesruokaa ennen kuin meni lukioon Hämeenlinnaan. Kotitilalla tuotetaan naudanlihaa maitoketjussa, ja äiti on ahkerasti marjastanut ja sienestänyt. Elettiin lähes omavaraistaloudessa, sesongin mukaan, pyhät ja arjet erottaen.
Siivoselle ruuan suomalaisuus sisältää sen, että ruoka tuotetaan eettisesti, ekologisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Elintarvikkeita tuottavat ja jalostavat aikuiset ihmiset, jotka saavat siitä palkan, eivätkä esimerkiksi laittomat siirtolaiset.
”Olen aina katsonut ruuantuotantoa lähellä. Osaaminen on niin huippuluokkaa, ettei peruskuluttaja tajua sitä ollenkaan eivätkä aina edes tilalliset itse. Jos tulevaisuudessa tulee katastrofeja, me ollaan täällä harvinaisen valmiita. Mutta homma tarvitsee puolestapuhujansa.”
Syksyllä Siivosesta tuli ruuan puolestapuhuja oikein viran puolesta, kun hän pääsi ruokamarkkina-asiantuntijaksi MTK:hon.
Siivosella on järjestötaustaa 4H:sta ja Maaseudun Sivistysliitosta. Tuntumaa Simonkadulle hän sai sijaistaessaan maaseutunuorten asiamiehen perhevapaata.
”Halusin MTK:hon, koska täällä on kiva henki ja ihmisillä aito halu vaikuttaa asioihin. Työllä on merkitys”, Siivonen miettii urakäännettään.
Kun Siivonen aikoinaan kirjoitti ylioppilaaksi, huippua olisi ollut päästä mainostoimistoon aadeeksi – ”mitä ikinä sellainen tekeekään” – tai restonomiksi. Siivonen haki Haaga-Heliaan restonomiopintoihin, mutta pisteet eivät riittäneet.
”Ammattikouluun pääsi kaikki, ketkä kalppi sisään, joten kävin ravintolakokiksi. Tykästyin siihenkin hommaan kovasti, mutta vaikka kokin työ oli kivaa, niin se oli raskasta ja huonosti palkattua.”
Siivonen valmistui bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi pääaineena vilja- ja panimotekniikka. ”Jo silloin oli puhetta, että kohta alkoholilainsäädäntö höllentyy ja jokainen voi perustaa pienpanimon”, hän naurahtaa.
Oluenpanijaa Siivosesta ei tullut, vaikka kotitilalla kasvaa mallasohraa. MTK:n maataloustiimiin nainen kokee solahtavansa sujuvasti.
Tuottajien edunvalvonta on haasteellista, sen Siivonen on heti havainnut.
”Maatalous saa yhteiskunnan tukia, mutta sen pitäisi kuitenkin pärjätä omillaan. Tuotanto on kustannussidottua, rahapanokset isot, ollaan säiden armoilla, julkinen keskustelu painaa, Suomen ja EU:n ja maailmankaupan politiikka on niskassa – ja siinä sitten pitäisi ajaa pienten ja isojen tilojen ja kaikkien tuotantosuuntien asiaa.”
Ruokamarkkina-asiantuntijana Siivonen edustaa tuottajia monessa toimielimessä. Ruoka-asioita puidaan myös Brysselissä, missä Siivonen viimeksi kokousti hävikkiasioissa.
Siivosen kotitilaa Lopella pitävät vanhemmat, mutta Heidi ja nuoremmat sisarukset Henri ja Helena vierailevat siellä usein. Heidi elää nykyisin sinkkuna Riihimäellä. Kymmenvuotinen suhde päättyi pari vuotta sitten.
Suhdettaan ruokaan Siivonen kuvaa sanalla kunnioittava.
”Kun taannoin jouduin heittämään homeisen parsakaalin pään pois, harmitti ihan helvetisti, että ruokaa meni roskikseen. Olen elämässäni nähnyt, miten paljon ruuan eteen tehdään töitä.”
Kun Siivoset Lopella kokoontuvat yhteen, ruoka tekee juhlan.
”Viimeksi laitettiin tupaan pöytiä, että kaikki mahtuivat samaan tilaan syömään. Tarjolla oli lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Äiti oli tehnyt sämpylöitä ja naapuri täytekakkua. Jäi tosi hyvä fiilis, vaikka ulkona oli harmaa tihkusateinen sää. Tunnelma oli hyvä, lämmin, hellä.”
Uudessa pestissään Siivonen pitää tärkeänä reagointia esille nouseviin kysymyksiin. Lihakeskustelu on vellonut vilkkaana, ja MTK:kin on ottanut siihen kantaa. Se kampanjoi parhaillaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla kotimaisen lihantuotannon puolesta.
”Sillä ei ole MTK:lle merkitystä, syökö ihminen lihaa tai kasvista, vaan että valitsee kotimaista. Mutta eihän mitään tuotantosuuntaa saisi kriminalisoida, vaan työ pitää saada tehdä rauhassa”, Siivonen linjaa.
Siivonen vierastaa sitä, että kansanterveydellisillä seikoilla tehdään politiikkaa esimerkiksi poistamalla liha tai maito julkisista ruokapalveluista.
”Yhden ruoka-aineen pois jättäminen ei vie maalta merelle. Parasta olisi syödä ravitsemussuositusten mukaan ja muistaa, että vain syöty ruoka merkitsee.”
Siivonen ei ole ottanut vastaan tammikuun vegaanihaastetta.
”Siinä ei oteta kantaa, minkä maalaista ruokaa syödään. Vegaaniruokavaliossa saattaa olla aikamoisia ilmastopahiksia”, Siivonen viittaa esimerkiksi avokadoon tai manteliin.
Siivonen kysyy, mitä tapahtuu jalostavalle teollisuudelle, jos kaikki yhtäkkiä olisivat kuukauden syömättä lihaa.
”Aina jos meiltä loppuu jokin tuotanto, mahdolliset ongelmat ulkoistetaan toisille.”
Lopella vesisateinen aamupäivä alkaa kääntyä jo iltapäivän hämäräksi, kun Siivonen lähtee talliin esittelemään rakasta harrastustaan.
Siellä eivät hirnu hevoset, vaan muutama kaksipyöräinen.
”Meillä on isäukon kanssa yhteishuoltajuudessa moottoripyöriä.”
Siivonen rakastaa moottoripyöräilyä, koska pyöräillessä ei voi tehdä mitään muuta.
”Siinä saa kaikki kesävibat kuivasta mäntymetsästä märkään lehtoon. Ulkoinen kohina rauhoittuu. Ja kaikki moottoripyöräilijät ovat hirveän kivoja ihmisiä.”
Heidi Siivonen
MTK:n ruokamarkkina-asiantuntija, 35-vuotias.
Koulutukseltaan bio- ja elintarviketekniikan insinööri ja kokki
Suosikkibändit Viikate ja J. Karjalainen
Harrastaa moottoripyöräilyä ja tykkää elävästä musiikista. Sauvakävelee mielellään.
Kamalin ruokamuisto on, kun lapsuuden sukujuhlissa ruoka loppui kesken. ”Siitä on puhuttu yli 20 vuotta.”
- 35-vuotias
- MTK:n ruokamarkkina- asiantuntija
- Koulutukseltaan bio- ja elintarviketekniikan insinööri ja kokki
- Suosikkibändit Viikate ja J. Karjalainen
- Harrastaa moottoripyöräilyä ja tykkää elävästä musiikista. Sauvakävelee mielellään.
- Kamalin ruokamuisto on, kun lapsuuden sukujuhlissa ruoka loppui kesken. ”Siitä on puhuttu yli 20 vuotta.”
”Jos meiltä loppuu jokin tuotanto, mahdolliset ongelmat ulkoistetaan toisille.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
