Kun liika on liikaa – mitä tarkoittaa whamming, joka pätee myös joulupöytään?
Joulutunnelma säilyy parhaiten, jos ennen aattoa onnistuu välttelemään musiikin ja syömisen pakkotoistoa.
Onko jouluruoka parasta vasta jouluaaton juhlatunnelmassa vai rennosti pitkin joulukuuta? Kuva: Jaana KankaanpääOletko joutunut whammingin uhriksi monesti ennen joulua? Todennäköisesti kyllä, jos olet kuunnellut radiota tai käynyt jouluostoksilla isommassa myymälässä tai ostoskeskuksessa.
Varsin uusimerkityksinen käsite whamming tarkoittaa altistumista tahtomattaan brittiläisen Wham!-yhtyeen jouluaiheisen Last Christmasin kuulemiselle. Biisin välttelystä järjestetään nykyisin leikkimielisiä kilpailuja tuttujen kesken.
Tuo tuttu hitti on soinut pakkotoistona jouluostoksilla lukemattomia kertoja jo ammoiselta 1980-luvulta asti.
Jouluaaton lähestyessä toivon, ettei Whamin joulubiisi pursua korvistani ulos.
Itse biisi ei ole mielestäni huono, mutta sen liikakuuleminen tuo mieleen altistumisen vastaavalla tavalla jouluruualle – vuodesta toiseen.
Maukasta jouluruokaa tarjotaan ravintoloissa jo viikkoja ennen varsinaista joulua, mutta mieluiten nauttisin sellaisen korkeintaan kerran.
Kotikulmilla perinteinen tapa valmistautua aaton ilta-ateriaa varten oli nauttia vain kevyt lipeäkalakeitto lounaaksi.
Tämä oli maalaistalossa kaikesta muusta sesonkiruuasta poikkeava alkuruoka ja nälän kasvattaja aaton edetessä kohti iltaa.
Perheen joulupöytä on yhä juhlaseremonia, jossa ruuista ja juomista otetaan kaikki irti ajan kanssa vasta h-hetkellä, aattoillan hämärtäessä. Silloin makuaistini herkistyvät.
Jouluaaton lähestyessä toivon, ettei Whamin joulubiisi pursua korvistani ulos.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
