1800-luvun ylioppilaille maistui punssi, sata vuotta sitten hörpittiin kieltolain hengessä pirtua – ylioppilasjuhlat heijastelevat aikaansa

Vuosisadan takaisissa ylioppilasjuhlissa pöydässä oli makeita herkkuja, kuten täytekakkua, pikkuleipiä ja pullaa. Kuva: Laura Ukkonen

Valkolakki päähän, ruusu käteen ja kuohuvaa lasiin. Suunnilleen näin alkaa nykyään ylioppilaan juhlistaminen.

Ylioppilastutkinto oli alun perin Turun Akatemian pääsykuulustelu, jossa kokelas pääsi osoittamaan osaamisensa latinan kielessä ja kristinopin perusteissa.

Nykyisenkaltaisen ylioppilastutkinnon katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1852, kun tutkinto sidottiin lukion oppimäärän suorittamiseen.

Onpa ylioppilastutkinto suoritettu millä vuosisadalla hyvänsä, sitä on osattu juhlia ruuan ja juoman äärellä. Eräskin vuoden 1818 ylioppilas, A. O. Järnefelt nimeltään, juhlisti saavutustaan ystäviensä kanssa nauttimalla muun muassa nauttimalla arrakkipunssia.

Pelkällä nestemäisellä ravinnolla nuorukaiset eivät päivää juhlistaneet, sillä pöydässä oli myös riisipuuroa, munia, paistettua läskiä, tuoretta kalaa ja pannukakkua.

Ilta oli nuoriherra Järnefeltin kirjoittaman mukaan ”julmast’ hauska” ja kotiin hän palasi niinkin myöhään kuin iltakymmeneltä.

Ylioppilasjuhlien virallinen osuus oli pitkään kiinteästi yhteyksissä koulun järjestämään juhlatilaisuuteen, ja kotona järjestettävä ylioppilasjuhla alkoi yleistyä vasta 1920-luvulla.

Jos nykyajan ihminen lähtisi kuokkimaan vuosisadan takaisen ylioppilaan vastaanotolle, saattaisi juhlan jäykkyys ja virallisuus hämmentää, sillä olihan tuolloinkin kyse parikymppisen henkilön saavutuksen juhlimisesta.

Ylioppilaiden määrä on kasvanut huimasti tutkinnon alkuajoista. 1850-luvulla ylioppilaita valmistui vuodessa noin sata, ja tuhanteen ylioppilaaseen päästiin 1920-luvulla.

1950-luvulla ylioppilaslakin painoi päähänsä noin 4 000 henkeä, minkä jälkeen tutkinnon suorittaneiden määrä alkoikin ottaa aimo askelia.

2000-luvun alussa jo yli puolet ikäluokasta, noin 35 000 kokelasta, suoritti ylioppilastutkinnon. Nykyään määrä on laskenut 30 000:n kieppeille vuosittain.

Nykyajan ylioppilasjuhlissa tarjoilut sisältävät yleensä sekä suolaista että makeaa syötävää, tai makea osasto voi olla jopa sivuroolissa.

Vuosisadan takaisissa ylioppilasjuhlissa tilanne oli toinen, sillä pöydässä oli nimenomaan makeita herkkuja, kuten täytekakkua, pikkuleipiä ja pullaa. Juhlan arvokkuutta osoitettiin sillä, ettei voissa, kermassa, sokerissa ja oikeassa kahvissa nuukailtu.

Vaikka perheen ja suvun kesken olisi pidetty kuinka kankeat kekkerit, ylioppilaat ovat osanneet aina juhlia railakkaasti keskenään.

Laseihin on tosin kaadeltu erilaisia juomia eri aikoina: jutun alussa mainittu punssi maistui 1800-luvun ylioppilaille, kun taas 1920-luvulla trenditietoisen ja janoisen ylioppilaan valinta oli simaan sekoitettu pirtu.

Vuosisadan takaiseen omaperäiseen juomasekoitukseen vaikutti vuosien 1919–1932 kieltolaki, jonka aikana yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli kiellettyä.

Nykyään ylioppilasjuhlat voivat olla juhlittavansa näköiset, eikä juhlimisen tarvitse rajoittua vain ylioppilastutkinnon läpipäässeiden juhlimiseen.

Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden juhliminen yleistyy jatkuvasti, joten lukuvuoden päätösviikonloppu on yhtä juhlaa.

Juhlien kasaantuminen muutamaan päivään näkyy pitopalveluiden varauskalentereissa, jotka saattavat olla täynnä jo edeltävänä vuonna.

Lähteet: Kotiliesi 13.2.2008, Iltalehti 2.6.2017, Ylioppilastutkintolautakunta