Hellan kulmalla: Pakastimessani odottaa aina kaveri, joka pelastaa minut monesta pulasta

Rokotusten eteneminen ja mielen vapautuminen ovat saaneet aikaan sen, että tapaan taas enemmän tuttuja. Kahvittelijoita on käynyt piipahtamassa tihenevään tahtiin, mikä on ilahduttanut kovin. Se on tarkoittanut myös lisääntyvää painetta tarjottavien olemassaolon varmistamiseen.

Pakastimessani on aina valmistaikinat suolaista ja makeaa piirakkaa varten. Suolaisella puolella ruispohjainen taikina on ehdoton suosikkini. Se kun antaa leivonnaiselle jopa "kahvilamaisen" olemuksen, eikä ole liian rasvaisen oloinen.

Jääkaapista löytyy vakiona munia ja purkki kermaviiliä tai kermaa. Ne ovat piirakkatäytteen kulmakivet.

Loppukeväästä suolainen taikina sai sisälleen vuohenputkea tai nokkosta ja fetaa. Kesän alkaessa täytteeseen eksyy keitettyä perunaa kuutioina, savulohta ja kesäsipulia varsineen.

Makealla puolella olen hyödyntänyt viime kesän satoa: mustikoita, puolukoita ja vadelmia.

Kesä tosin alkoi jokunen viikko sitten ensimmäisestä raparperipiirakasta, jonka mahdollisti ihana työkaveri raparpereineen.

Makean piirakan sokerin pitää olla ruskeaa! Olen vakuuttunut sen antamasta aromilisästä leivonnaiseen. Lisäksi hölvään täytteeseen aitoa vaniljaa, kardemummaa ja tilanteen mukaan ehkä minttuakin.

Tuorejuuston loput, juustonkannikka, hiukan nahistunut paprika ja juuri ehtoopuolensa saavuttavat leikkeleet kokevat uuden tulemisen herkullisen piirakan muodossa. Mustapippuri ja sipuli seuranaan ne yltävät mainioihin kulinaarisiin suorituksiin.

Valmistaikina on helppo ja muuntautumiskykyinen kaveri, aina valmiina pakastimessa.

Kirjoittaja on Kantrin graafikko.